Lähdin 17-vuotiaan lapseni kanssa minilomalle Turkuun. Ensimmäiseksi starttasimme kohti Turun Tuomiokirkkoa. Tämä Suomen kansallispyhäköksikin tituleerattu, osin jo keskiajalta peräisin oleva kivikirkko on valtakunnallisestikin merkittävä rakennus. Minulla on tähän kirkkoon myös syvä henkilökohtainen suhde. Minut vihittiin papiksi Turun Tuomiokirkossa 21.11.2021.
Kirkon alttari on huikaisevan kaunis. Muistan sen jännittävän hetken kun minut vihittiin papiksi tämän kaiteen äärellä. Nyt oli rennompi fiilis kun vain katseltiin ja ihailtiin.
Sytytimme kaksi kynttilää.
Kirkossa oli Kaisu Koiviston näyttely nimeltä Kultapallo. Jännällä tavalla nämä hienot pallot löysivät paikkansa vanhaa historiaa huokuvasta ympäristöstä. Jännä yhdistelmä nykytaidetta ja mennyttä aikaa.
Kirkossa on pyhiinvaelluskeskus. Olen käynyt täällä muutaman kerran aikaisemminkin. Joskus tulin etuajassa Turun arkkihiippakunnan koulutukseen ja tulin tänne huilailemaan ennen tilaisuuden alkua.
Keskiaikaisella kivilattialla on säkkituolit, jotka ikään kuin sulautuvat maisemaan. Lepäilin tässä tänään aika pitkään. Lapseni väritti värityskirjaa. Huom! Värityskirjat ovat ihan hyviä vähän vanhemmillekin lapsille.
Huilaileminen vanhassa kirkossa on aivan poikkeuksellinen kokemus. Tilassa on omanlainen äänimaailma, tuoksu ja tunnelma. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Pieni hiljainen hetki voi olla aikamatka toiseen maailmaan.
Riina Laurila,
17.10.2023
Balettipappi 