Tänään minulla oli Luvian kirkossa Eurajoen seurakukunnan talviriparin konfirmaatio. Julkaisen tässä blogissa tänään saarnan, jonka pidin tilaisuudessa.
Matt. 4:18-20
Rippikoulun tavoitteena on kristinuskon perusasioiden omaksuminen. Rippikoulussa pohdimme myös eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Mikä on oikein ja mikä väärin. Mitä tarkoittaa synti, entä sovitus? Mihin Jeesus meitä kutsuu?
Yksi keskeinen kysymys kristinuskossa on kysymys hyvästä ja pahasta. Jos Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, miksi maailmassa on kuitenkin niin paljon pahaa? Tästä vaikeasta kysymyksestä käytetään teologiassa termiä teodikea kysymys. Theo tarkoittaa Jumalaa ja dikea oikeudenmukaisuutta.
Tämä kysymys on nyt erittäin ajankohtainen. Euroopassa käydään sotaa ja viattomia ihmisiä kuolee sekä Ukrainassa että Gazan alueella Israelissa. Venäjällä on meneillään teatraalinen presidentinvaali, jossa ihmisillä ei ole oikeaa vaikutusvaltaa.
Miten pitää yllä uskoa hyvään Jumalaan, vaikka ympärillä tapahtuu kauheita asioita?
Nämä kysymykset ovat suuria kysymyksiä nuorille, mutta myös meille jokaiselle. Näiden asioiden pohtiminen on osa kristillisyyttä ja osa rippikoulua. Rippikoulussa pohditaan tärkeitä asioita ja pysähdytään ajattelemaan elämän suuria kysymyksiä.
Rippikoulussa kysytään: miten vahvistamme uskoamme hyvään ja vahvistamme rakkautta lähimmäisiämme kohtaan?
Vaikka, maailmassa on pahuutta, meillä itsellämme on paljon vaikutusvaltaa siihen, mitä tapahtuu omassa lähipiirissämme.
Haluammeko olla reiluja kavereita toisillemme ja auttaa kaveria kiusaamisen sijaan?
Pohdimme oppitunneilla esimerkiksi syntiä ja armoa. Katsoimme videon miehestä, joka oli päässyt irti rikoksen polulta uskon kautta.
Murhamiehestä tuli saarnamies. Näinkin voi joskus käydä.
Rippikoulun keskeinen oppi löytyy katekismuksesta. Mikä ihana sana! Katekismus!
Se voi kuulostaa hyvinkin vanhanaikaiselta sanalta, mutta avaan tämän käsitteen teille. Se on lyhykäisyydessään tiivistetty kristinoppi. Katekismus tulee kreikankielisestä sanasta ”kathekhismos” eli opetus. Se on alun perin tarkoittanut
suusta suuhun kulkenutta perimätietoa sekä huoneentauluja.
Meillä rippikoulussa katekismus on pienellä präntätty teksti, joka löytyy riparikirjan takaa. Te vanhemmatkin voitte käydä tutustumassa siihen sitten tämän konfirmaation
jälkeen.
Myös rippikoulun ulkoläksyt löytyvät katekismuksesta. Suullista perimätietoa siis sekin. Ulkoläksyjen opettelu saattoi olla ainakin osalle teistä stressaava kokemus, mutta ulkoläksyille on hyvät perusteet. Te nuoret ette ole päntänneet näitä ulkoläksyjä turhaan. Ulkoläksyillä on tärkeä rooli kristinopin omaksumisessa.
Yksi tärkeimmistä ulkoläksyistä on rakkauden kaksoiskäsky. Se menee näin: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Kristinuskon tärkein oppi on herättää meissä rakkaus lähimmäisiämme kohtaan. Mutta kristinuskossa ei ole kyse pelkästään lähimmäisenrakkaudesta. Tärkeää uskossa on myös itse usko, ja se, miten usko kantaa.
Päivän evankeliumi kertoo siitä, miten Jeesus teki opetuslapsistaan ihmisten kalastajia. Kristitylle, joka on saanut lahjaksi uskon, on myös annettu tärkeä tehtävä viedä uskon ilosanomaa eteenpäin. Usko antaa ihmeellistä voimaa ja se saa ihmisen
jaksamaan läpi harmaan kiven. Usko antaa voimaa tehdä hyvää silloinkin, kun se tuntuu vaikealta.
Olin leirillä erittäin vaikuttunut isosten pitämistä iltahartauksista. On tuntunut hyvältä kuulla, että nuoret ovat löytäneet seurakunnasta paikan, jossa heillä on hyvä olla.
Kerroin riparin miniksissä myös omia kokemuksiani uskosta ja sen kantavasta voimasta. Minusta oli koskettavaa huomata, miten nuoret hiljentyivät Sanan ääreen.
Minulla on ollut tapana siteerata näyttelijä Hannu-Pekka Björkmania näissä konfirmaatiosaarnoissani. Björkmanilta kysyttiin kerran eräässä haastattelussa:
”Mikä on elämässä tärkeintä?” Hän vastasi: ”Perhe ja kaikki läheiset ihmiset ja ystävät. Ja sitten kaiken lävistävänä, sellaisena vertikaalina asiana suhde Jumalaan.
Oma kilvoittelu, siinä, että jaksaisi rakastaa, ja jakaa sitä rakkautta.”
Näissä sanoissa näkyy se, miten ihminen voi saada uskosta sellaista voimaa, mitä mikään muu asia ei voi meille antaa. Pyhän Hengen kosketus voi saavuttaa meistä jokaisen, jos me haluamme antaa sille tilaa ja avaamme sydämemme vastaanottamaan sen.
Riina Laurila,
17.3.2024
Balettipappi 