Tänään oli hoivakoti Jokisimpukassa Sanajumalanpalvelus ja balettiesitys. Tässä blogissa näytän miten nämä kaksi yhdistetään.
Juhlasaliin oli tuotu pöytä Sanajumalanpalvelusta varten. Vein pöydälle valmiiksi kirkkokäsikirjan ja virsikirjan.
Pukuhuoneena oli saunatilat. Penkille kertyi heti aika paljon tavaraa.
Pukeuduin albaan. Jumalanpalveluksen tekstit ovat viime sunnuntailta. Toinen sunnuntai pääsiäisestä. Päivän liturginen väri on valkoinen.
Päivän teksteissä puhutaan Hyvästä paimenesta.
Psalmi 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”
Minulla oli tämä tupsu havainnollistamassa kertomusta hyvästä paimenesta. Se symboloi pientä valkoista lammasta, jota Jeesus kantaa vahvoilla käsivarsillaan.
Sanajumalanpalveluksen jälkeen menin kiireenvilkkaa takaisin saunatiloihin vaihtamaan kärkkärit jalkaan. Se on kyllä pakko sanoa, että pelkästään baletin esittämisessä on se etu puolellaan, että ehtii vähän lämmitellä ennen esitystä. Noin puolen tunnin pappina seisomisen jälkeen ei nilkat kyllä ole kovin lämpimät tähän kärkkärityöskentelyyn. Tein lyhyen treenin kotona ennen lähtöä, mutta siitä on ehtinyt vierähtää pari tuntia.
Esiintymisasuna minulla on tällainen viitta. Tämän on äitini Riitta Laurila kirjaillut. Siinä on symbolisesti edessä Jeesuksen ylösnousemus ja Pietarin kalansaalis. Takana asussa on Elämän puu ja luominen, kuu ja tähdet. Tämä asu on käytännöllinen, koska pystyn nopeasti vaihtamaan albasta tähän viittaan. Kovin pitkää paussia ei voi pitää jumalanpalveluksen ja tanssin välissä. Sellainen odottelu on turhauttavaa.
Kun palasin toimistolle, sain taloustoimiston Katrilta pinkin lampaan, jonka hänen tyttärensä Oona on tehnyt. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä. Lammas sai nimen Söpö. On aivan ihmeellistä, että tämä tapahtui juuri kun olin palannut pitämästä saarnaa aiheesta: Hyvä paimen.
Aika usein elämässä tapahtuu näitä asioita, pieniä juttuja, mutta samalla aivan valtavan suuria. Nämä asiat eivät tapahdu sattumalta, vaan meitä suojelee Jumala, Hyvä paimen. Hän puhuu meille monin eri tavoin. Itsekin mietin, että paimenen tehtävään olen saanut kutsun Jumalalta jo nelivuotiaana seurakunnan kerhossa. Usko kantaa läpi elämän. Amen.
Riina Laurila,
17.4.2024
Balettipappi 