Voiko homo uskoa Jumalaan, jos hän ei saa rakastaa?

Muutin jo 15-vuotiaana balettiopintojen perässä Porista Helsinkiin. Paras ystäväni tuolloin oli homoseksuaali nuorukainen, joka myös opiskeli Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa. Me olimme jatkuvasti yhdessä ja meillä oli todella kivaa. Olimme läheisiä, oikeastaan olimme kuin paita ja peppu. Asuimme noin sadan metrin etäisyydellä toisistamme. Muistan sellaisenkin tilanteen, etten saanut yöllä unta ja minua alkoi pelottamaan. Niinpä otin tyynyni ja kävelin keskellä yötä tämän ystäväni luokse nukkumaan. Hän oli minulle hyvin tärkeä ihminen.

Olisin varmasti ollut valmis menemään vaikka kihloihin tämän ystäväni kanssa, mutta tiesin sen olevan mahdotonta. Vaikka pidimme toisistamme ja jaoimme elämämme ilot ja surut, en olisi voinut saada tästä ihmisestä puolisoa. Hän on homoseksuaali ja siinä ei ole ollut mitään epäselvyyttä. Homoseksuaali ei koe romanttisia tunteita toista sukupuolta kohtaan, vaikka haluaisikin.

Olen elämäni varrella tutustunut moniin ihmisiin, jotka poikkeavat niin sanotusta ”heteronormista”. Pystyn yhdeltä istumalta nimeämään kymmeniä ystäviä, jotka ovat homoseksuaaleja, muunsukupuolisia tai jollain muulla tavalla eroavat niin sanotusta perinteisestä miehen ja naisen ”perusmallista”. Oma lapsenikin on ilmaissut, ettei hän koe sopivansa perinteiseen naisen rooliin.

Tällä hetkellä Turussa on meneillään kirkolliskokous, jossa käsitellään muiden asioiden ohella piispojen laatimaa esitystä kahden avioliittokäsityksen mallista. Siinä on ehdotettu, että perinteisesti ajattelevat voisivat pitää kiinni omasta käsityksestään, eli avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Samaan aikaan sallittaisiin myös sellainen käsitys avioliitosta, että se olisi kahden ihmisen välinen liitto. Tämä esitys antaisi mahdollisuuden vihkiä kirkollisesti myös muunsukupuolisia ja homoseksuaaleja pareja avioliittoon.

Sukupuolineutraali avioliittolaki on astunut voimaan Suomessa vuonna 2017. Kirkon parissa tämän asian kanssa on kipuiltu nyt seitsemän vuotta. Julkinen keskustelu aiheesta näyttää siltä, ettei kirkossa olla vieläkään valmiita hyväksymään muita käsityksiä avioliitosta, kuin miehen ja naisen välinen liitto.

On ymmärrettävää, että vanhoillisen kristillisen siveyskäsityksen omaksuneille ihmisille tämä tuntuu isolta askeleelta. Avioliittoa on perinteisesti pidetty elinikäisenä miehen ja naisen liittona ja kaikki avioliiton ulkopuolinen seksuaalisuus on tuomittu jyrkin sanoin. Homoseksuaalisuus on nähty myös kokonaisuudessaan kiellettynä. Homoseksuaalisuutta on ollut aina, mutta se on yhteiskunnassa ajettu marginaaliin ja kielletty kovin ottein.

Nykyään ymmärrys seksuaalisuuden moninaisuudesta on onneksi lisääntynyt. On kuljettu pitkä tie kieltämisen ja kriminalisoinnin kautta ymmärrykseen siitä, että homoseksuaalisuus on ihmisen normaali ominaisuus. Myös sukupuolet ovat moninaisia. Kaikki eivät ole selkeästi naisia tai miehiä.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhat ja itsemurha-ajatukset ovat huomattavasti korkeammalla tasolla kuin heteronuorilla. The Guardianin tutkimuksen mukaan 68 prosenttia HLTB-nuorista oli kokenut itsemurha-ajatuksia, kun saman ikäryhmän heteronuorilla vastaava luku oli 29 prosenttia. On siis olemassa selkeitä tilastoja siitä, että elämä seksuaalivähemmistöillä on vaikeaa. The Guardian oli tehnyt myös tutkimuksen siitä, että samaa sukupuolta olevien avioliittojen laillistaminen vähensi homojen itsemurhia Tanskassa ja Ruotsissa. On siis olemassa näyttöä siitä, että myönteinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöjä kohtaan parantaa näiden ihmisten elämänlaatua.

”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh.13:34-35)

Raamatun punainen lanka on lähimmäisenrakkauden sanoma. Tästä vanhasta kirjanjärkäleestä voimme löytää myös moniavioisuutta, insestiä ja homofobiaa. Raamatullisilla perusteilla on maailman sivu tehty sekä hyvää että pahaa. Raamattu on tietenkin uskomme pohja ja sen vuoksi tärkeä, mutta arjen ilmiöiden selittäminen Raamatusta käsin ei aina ole tarkoituksenmukaista. Raamatulla perusteleminen on kuitenkin muodostunut välineeksi sille, että edelleenkin voimme pitää seksuaalivähemmistöt niille kuuluvassa ahtaassa lokerossa vailla tasa-arvoisuutta ja hyväksyntää kirkossa.

Olen seurannut järkyttyneenä somekeskustelua kirkon avioliittokysymyksessä. Miksi homojen avioliittoja vastustetaan uskovaisten parissa näin paljon? Vai onko kyseessä vain pelko erilaisuutta kohtaan? Olen myös käynyt keskusteluja homoseksuaalisten ystävieni kanssa siitä, miten ahdistavaa on katsella tätä mediapyöritystä, jossa heidän elämäntapansa tuodaan esiin vääränä ja tuomittavana. Kuten Päivi Räsänen on sanonut, ei homous ole synti, vaan homoseksuaaliset teot. Miten erotat tunteet seksuaalisista teoista? Eihän ihminen voi syvimmilleen tunteille ja olemukselleen mitään. Me kaikki olemme Luojan luomia – homotkin.

Voiko kirkko, jonka ydinajatuksena on Jumalan rakkaus, vielä tänäkin päivänä ajaa seksuaalivähemmistöt pois luotaan? Kirkko, jonka pitäisi olla paikka jonne ihmiset hakeutuvat silloin kun heillä on henkinen tuska ja hätä? Voimmeko kieltää toiselta sen, minkä sallimme toiselle? Toinen saa rakastaa mutta toinen ei. Aika julmaa!