Paketti
Kummipoikani täytti vuosia, joten päätin tutun tapani mukaisesti lähettää hänelle syntymäpäivälahjan. Ostin kirjan, jonka paketoin kivaan värikkääseen pussukkaan.
Sokoksen Postitoimistossa
Porin Sokoksessa on jo aika pitkään ollut Postin toimipiste, josta olen paketteja käynyt lähettämässä. Niinpä suuntasin sinne kummipojan pakettia lähettämään.
Kyselin ensin jotain pussukkaa, johon voisin laittaa paketin ennen lähettämistä. Olen tottunut, että Postissa on sellaisia paperisia pussukoita, johon kirjoitetaan päälle osoite ja sen jälkeen kassalla paketti punnitaan, maksetaan ja lähetetään. Postin kassalla nainen sanoi, että hänellä on tässä näitä pakettipusseja, mutta paketteja ei voida enää lähettää kassalta, vaan lähettämistä varten tarvittavat toimenpiteet tehdään itse kotona netissä, jonka jälkeen valmiit käsitellyt paketit tuodaan Postin pakettipisteeseen.
”Jaahas! Ai että täällä ei ole enää asiakaspalvelua! Menenkin tästä sitten Matkahuoltoon lähettämään paketin sitä kautta.” -Tokaisin hieman tuohtuneena.
Matkahuollossa
No, siltä seisomalta kävelin läheiseen Matkahuoltoon pakettini kanssa. Siellä istui nuori mies tietokoneen ääressä. Kyselin häneltä myös jotain pussukkaa, johon voisin paketin laittaa. ”Tulee halvemmaksi vaan teipata se paketti mahdollisimman pieneksi.” -Sanoi hän. Niinpä päätin luopua pakettipussukasta ja teipata paketin.
Matkahuollon toimipisteen pöydällä oli paketointiteippirulla. Sellainen aika ”pro”-vehje, jota en tietenkään osannut käyttää. Räpelsin siinä säälittävän näköisenä sitä teippiä siihen pakettiin ja mutisin samalla jotain tähän tyyliin: ”Vähän kyllä harmittaa teipata tämä paketti, kun se nätti paperipussi menee pilalle.” Jatkoin työtäni harmituksestani huolimatta. Minua alkoi kuitenkin aika paljon ärsyttämään se, ettei tämä asiakaspalvelija auttanut minua mitenkään, vaan pelkästään katseli vierestä, kun touhuilin siinä sen teippirullan kanssa.
”Tämä matkahuollon palvelupiste lopettaa pian.” -Sanoi mies minulle siinä teippaamisen lomassa. Sanoin järkyttyneenä: ”Ai että täältäkin loppuu sitten asiakaspalvelu?” Mies vastasi: ”Juu, mutta se on ihan helppo homma tehdä se paketti kotona netissä valmiiksi.”
Avautuminen
Avasin sitten sanaisen arkkuni palvelupisteessä: ”Juu, ymmärrän kyllä, että paketin tekeminen on mahdollista kotona, mutta olen huolissani siitä, että kohta ei ole enää palveluammatteja. Silloin kun minä olin lapsi, menin vakuutusyhtiöön, pankkiin ja Postiin ja sain sieltä palvelua. Minusta on ahdistavaa ajatella, ettei missään enää kohdata ihmisiä, vaan kaikki tapahtuu vaan itsepalvelumenetelmällä ja ihmiset vaan masentuvat kännyköitten ääressä. Etkö sinä itse ole yhtään huolissasi siitä, että miten sinun työpaikkasi käy, jos palvelut lopetetaan?”
Mies vastasi: ”Kyllä meille hommaa riittää, olemme tänäänkin aamuvarhaisesta kantaneet paketteja täällä. Kiinasta tulee tuhansia paketteja päivittäin, kyllä meille tekemistä riittää.” Jatkoin siinä mutinaani jonkun aikaa, mutta pahoittelin myös, ettei tämä reaktioni ole tämän asiakaspalvelijan vika, vaan olen yleisesti ottaen huolissani siitä, mihin tämä maailma on menossa, kun palveluammatit ajetaan alas.
Murheeni maailman muuttumisesta
Ajatus siitä, että pakettien roudaushommaa riittää, mutta palveluammatit ajetaan alas, sai minut Matkahuollossa tuohtuneeseen tilaan. Olen kirjoittanut tästä palveluammattien alasajosta ennenkin blogissani: Kivijalkakauppojen kuolema
Tämä aihe on siis puhutellut minua aikaisemminkin. Olen kokenut, että ympäröivä maailma on muuttunut minunkin elinvuosieni aikana aika paljon. Nostalgia ja kaipuu lapsuusajan tapoihin ja käytänteisiin nostaa minussa päätään ja saa minut huolestumaan ja jopa vähän suuttumaankin, kuten tuolla Postissa ja Matkahuollossa tapahtui.
Kaltevan pinnan argumenttiko?
Lapseni on suorittamassa tällä hetkellä lukion filosofian kurssia. Hänellä oli tehtävänään etsiä käytännön esimerkkejä argumentaation virheistä. Yksi näistä esimerkeistä oli ”kaltevan pinnan argumentti”. Kaltevan pinnan argumentilla tarkoitetaan sellaista näkökulmaa, että puhuja vastustaa jotain asiaa sillä perusteella, että kyseisen asian hyväksyminen johtaa vielä pahempaan seuraukseen.
Minä siellä Matkahuollossa olin ehdottoman varma siitä, että jos nyt paketit joudutaan paketoimaan ja käsittelemään itse, niin se väistämättä johtaa kaikkien palveluammattien alasajoon.
Lapseni mielestä siis murahdukseni Matkahuollossa oli kaltevan pinnan argumentti ja kärjistys. Tämä helpotti suuresti oloani. Nuorissa on tulevaisuus. Jos lapseni näkee tulevaisuuden valoisampana kuin minä ja oppii siinä samalla filosofiaa, niin asiat ovat aika hyvin.
Tähän loppuun totean siitä huolimatta saman mantran, jota kaikki edelliset sukupolvet hokevat: ”Kyllä ennen oli kaikki asiat paremmin.”
Riina Laurila,
17.9.2024
Balettipappi 