Olen aina tottunut sahaamaan Porin ja Helsingin väliä. 15-vuotiaana sahasin tätä väliä sen vuoksi, että vanhempani asuivat Porissa. Nyt sahaan tätä väliä sen vuoksi, että lapseni asuvat Helsingissä ja Vantaalla.
Nyt kun minulla on pari arkivapaata, tulin taas käymään Helsingissä. Kuopukseni oli vastikään abiristeilyllä Tallinnassa, niinpä minua odotti täällä Helsingissä tuliainen. Se oli taskukokoinen ikoni. Sen verran on pappeutta minuun jo tarttunut, että heti tiesin, mikä raamatunkohta ikoniin liittyy. ”Tämä on lasten evankeliumi! Markuksen evankeliumista!” -totesin heti kun näin kuvan. Ikonin taakse oli tosiaan kirjoitettu kyseinen raamatunkohta: Mark. 10:13-16.
Tänään vietimme kuopuksen kanssa kivan päivän Helsingissä. Kävimme lounaalla Bistro Brykissä Kansallisbaletin eläkeläisballerinaporukalla. Ravintolan astioista tuli mieleen vanhempieni häälahjat 1960-luvun lopulta. Samanlaiset kukkakuviot olivat minun lapsuuteni lautasissa ja kipoissa. Oli ihan pakko kurkata kääntöpuolelle. Lautasen pohjassa oli merkintä: ”Made in German Democratic Repubic.” Olin siis aivan oikeassa! Nämä ”itäsaksalaiset” astiat olivat samaa 1960-luvun astiastoa, kuin lapsuudesta tutut.
Lounaan jälkeen käytiin kärkkärikaupoilla. Olen tähän asti pärjännyt Kansallisbaletin jämätossuilla, mutta balettipapilla on riittänyt keikkaa sen verran, että vanhat tossut ovat päässeet pahasti kulahtamaan. Kärkkäreiden ostaminen oli siis kokemus, jonka olen viimeksi kokenut joskus balettikoululaisena 1990-luvun alkupuolella.
Olin aika innoissani Ballerina shopissa tossujen sovituksessa. Minulla kävi tuuri, sillä varastosta löytyi kaksi paria Freed Studios -tossuja. Juuri niitä tossuja, joita olin tottunut käyttämään viimeisinä vuosina Kansallisbaletin ammattitanssijana. Hiukan minua huvitti se, että tossut oli kuulemma poistettu Ballerina Shopin valikoimasta. Sain siis kaksi paria ”muinaisia” kärkkäreitä. Koska tossut olivat vanhat jämäparit varastosta, sain ne hyvään alehintaan.
Törsäsimme hieman aikaa Espresso Housessa ja Saiturin pörssissä. Sitten oli leffaillan aika.
Koska sekä minä, että lapseni olemme kiinnostuneita teologiasta, kävimme katsomassa elokuvan Conclave. Elokuva piti hyvin otteessaan ja siinä oli paljon hyviä ajatuksia uskosta ja ihmisyydestä. Elokuvassa oli yllättävä loppu. Jotta en paljasta sitä, lopetan myös blogini tänään tähän.
Riina Laurila,
17.2.2025
Balettipappi 