Viime sunnuntaina vietettiin Luvia-päivää Luvian kotiseutumuseolla. Tilaisuus alkoi Kansanlaulukirkolla. Olin tilaisuudessa liturgi ja saarnaaja. Kanttorina oli vieraileva tähti Rauman seurakunnasta, Leena Kivi. Hän soitti haitaria ja lauloi komeasti. Kirkossa oli nimittäin katto korkealla.
Kansanlaulukirkko ammentaa musiikkinsa monille tutusta kansanlauluperinteestämme. Laulujen sanat ovat Anna-Mari Kaskisen. Kansanlaulukirkon käsiohjelman on tuottanut Lasten Keskus ry.
Kansanlaulukirkkoon olimme kanttorin kanssa pukeutuneet kansallispukuihin. Leena oli löytänyt kirpparilta hämeen kansallispuvun viidellä kympillä. Myös minun kansallispuvullani, tuuterin puvulla, on tarina. Olen saanut kansallispukuni esikoislapseni isän äidiltä, Tellervolta. Hän oli ihaillut naapurinsa kansallispukua lapsena Valkeakoskella. Hänen äitinsä oli myöhemmin ostanut naapurilta tyttärelleen tämän suuresti ihaileman puvun kolmella sadalla markalla. Se oli unohtumaton lahja! Tellervo oli suunnitellut korjaavansa pukua, mutta projekti oli jäänyt kesken. Hän oli tilannut Helmi Vuorelma oy:stä varaosia mekkoon ja ostanut uuden paitakankaan. Hanke oli ollut Tellervon kaapissa pitkän aikaa.
Tellervo oli pohtinut, ettei hän enää tule käyttäneeksi pukua itse. Niinpä hän lahjoitti sen minulle. Olin lahjasta todella kiitollinen. Puvun alkuperäiset osat ovat 1940-luvulta. Puku on siis todellinen aarre. Minä vein korjaushankkeen eteenpäin ja teetin pukuun uuden paidan ja essun. Tunnustan toki, että minullakin on muutama kirjailu vielä tekemättä, jotta puvusta tulisi oikeaoppinen.
Kansanlaulukirkon jälkeen ihailtiin museoalueen näyttelyjä ja pidettiin kansallispukujen tuuletus. Se on minusta hienoa, että nykyään on järjestetään tällaisia kansallispukujen tuuletustapahtumia. Kansallispukuja käytetään nykyisin verrattain harvoin, mutta se on kyllä hienoa kansanperinnettä, jota kannattaa vaalia. Tämä tuuletustapahtuma on siten hauskasti nimensä mukainen, että ne tyypit, jotka eivät mahtuneet pukuihinsa toivat ne vaan sanamukaisesti tuulettumaan, eli ripustivat ne esille.
Mutta oli myös paljon niitä ihmisiä, joille puku mahtui päälle. Otimme hienon ryhmäkuvan koko porukasta.
Suosituin puku tässä tilaisuudessa oli tietenkin Luvia-puku. Luvialla on oma perinnepukunsa, mutta sitä ei kertoman mukaan lasketa viralliseksi kansallispuvuksi. Aikaisemmin kansallispukuharrastajat ovat olleet ilmeisesti kovinkin tiukkoja siitä, miten pukuja voi käyttää ja millaisia yksityiskohtia niissä tulee olla, jotta ne ovat ”virallisia”. Mutta nykyajan liberaalissa maailmassa ei tämäkään ole enää niin tarkkaa – ja hyvä niin. Siksi minäkin uskalsin esiintyä tilaisuudessa tuuterin puvussa ilman täydellistä paitakirjailua….
Ehkä ensi vuonna sitten pukuni on täydellinen.
Yhteiskuvassa on paljon pukuloistoa!
Tässä kuvassa vasemmalta: tuuterin puku, kaksi Luvia-pukua ja Rauman seudun kansallispuku.
Riina Laurila,
17.6.2025
Balettipappi 