Olen kirjoittanut blogia aina kuukauden 17. päivä lokakuusta 2010 lähtien. Kaikkiaan siis jo viidentoista vuoden ajan. Aloitin blogin alun perin sen vuoksi, että olin ehdokkaana Korsossa seurakuntavaaleissa ja blogi oli hyvä tapa saada ajatuksiani näkyviin. Sattumalta ensimmäinen blogitekstini oli päivätty 17.10. 2010. Koska myös syntymäpäiväni osuu 17. päivään, päätin kirjoittaa siitä lähtien jutun jokaisen kuukauden 17. päivä.
Blogitekstieni aiheet olen repäissyt milloin mistäkin ympärilläni tapahtuneesta asiasta. Olen ajatellut, ettei kirjoittaminen kerran kuukaudessa ole liian rankkaa, ja siksi olen pitänyt kiinni tästä tavasta. Välillä tosin olen kokenut kuukausittaisenkin kirjoittamisen raskaana, kun on ollut vaikeaa keksiä ideoita sieltä sun täältä. Joskus olen tosin myös hyödyntänyt blogiani esimerkiksi julkaisualustana saarnoilleni ja muille ammatillisille teksteille ja pohdinnoille.
Parhaat ideani syntyvät aina suihkussa. Niinpä tämä elämäkertablogikin sai alkunsa uimahallin suihkussa Töölössä. Nuorin lapseni asuu uimahallin yläkerrassa, joten Töölön uimahallin suihkusta on tullut minulle hyvinkin tuttu paikka mietiskellä elämän menoa. Suihkussa siis aloin miettiä, että olisi kiva kirjoittaa muisteloita elämän varrelta, kun hiljattain minusta oli Kodin Kuvalehdessäkin juttu. Samalla saisin aiheita blogiini, josta ammentaa pitkäksi ajaksi juttuja.
Aloitan tämän blogini siis ihan elämäni alkumetreiltä ja sekunneilta:
Ruhtinaankatu 8 ja Veronan vihreä Saab
Synnyin tammikuun 17. päivänä vuonna 1974. Olen perheeni kuopus. Isoveljeni syntyi vuonna 1970. Ennen minua perheeseemme syntyi enkelivauva vuonna 1972. Hän eli vain viisi päivää. Lääkärit olivat neuvoneet vanhempiani, että helpoin tapa päästä yli surun, on hankkia heti uusi lapsi. Ja tämä lapsi olen minä.
Syntymäni aikaan isäni työskenteli pankin lakimiehenä ja äitini oli kotiäiti. Isäni oli opiskellut todella nopeasti, sillä hän oli valmis lakimies jo 23-vuotiaana. Niinpä hän pystyi äitini kanssa perustamaan perheen ja ostamaan oman kodin jo nuoressa iässä.
Perheemme asui syntymäni aikaan Porissa osoitteessa Ruhtinaankatu 8. Talo oli juuri valmistunut, kun perheeni muutti siihen vuonna 1973. Vanhempani olivat jopa saaneet vaikuttaa talon sisustuksiin talon rakennusvaiheessa. Syntymäkotini on edelleen pystyssä, mutta se on remontoitu hieman eri näköiseksi. Alla oleva kuva syntymäkotitalostani on otettu tänään.
Syntymäni aamuna oli kuulas aurinkoinen ja luminen talvipäivä. Pakkanen oli kireä. Perheelläni oli Veronan vihreä Saab. Äitini oli tuntenut synnytyspolttoja jo hyvin aikaisin aamulla, mutta ei pitänyt niitä mitenkään häiritsevinä. Niinpä hän teki aamupalaa kaikessa rauhassa perheellemme sekä sedälleni, joka asui silloin meillä.
Äitini synnytyspoltot äityivät vähitellen koviksi ja tuli aika lähteä sairaalaan. Isä lähti viemään äitiä, mutta pakkasessa Saabin ovi ei auennut. ”Tilaa taksi”-huusi äiti jo tuskissaan isälleni, mutta isä ei moisesta ajatuksesta innostunut. ”Kun meillä on oma hieno auto, niin sillä mennään!” -vastasi isäni siihen päättäväisenä. Isä lämmitti sytkärillä auton lukkoa, ja lopulta se aukesikin ja matka sairaalaan alkoi. Aikaa ei tähän reissuun jäänyt mitenkään liikaa, sillä äitini astui sairaalan ovesta klo 7.21. Minä synnyin klo 7.40. Aikaa Saabista ulos astumisen ja minun syntymäni väliin jäi 19 minuuttia. Synnyin nopeasti ja olin kuulemma alusta saakka tarmokas lapsi.
Riina Laurila,
17.9.2025
Balettipappi 