Seurakunnan kerho Aittaluodossa
Olin neljävuotias, kun äitini vei minut seurakunnan kerhoon. Hänellä oli kaunis ajatus siitä, että siellä osattaisiin kertoa minulle uskonasioista ikääni sopivalla tavalla. Ja niin siellä osattiinkin! Olin aivan ihastunut kertomukseen Jeesuksesta ja eksyneestä lampaasta. Muistan elävästi flanellitaulun, johon ohjaajat kiinnittivät pahvisia hahmoja. Siinä oli muutama lammas, joista yksi oli Jeesuksen sylissä. Tämä kertomus herätti minussa jotain suurta. Uskon kipinä syttyi pienen tytön sydämeen. Vaikka tämän kokemuksen jälkeen meni kolmekymmentä vuotta, ennen kuin löysin tieni aktiiviseksi kirkossa kävijäksi, oli uskon siemen jo istutettu minuun.
Del Parson: Lost lamb
Balettipappi 