Titti
Elämä Ruhtinaankadulla alkoi hyvin. Siinä vietettiin ensimmäiset neljä vuotta, ensin ryömien, sitten kontaten kävellen ja tanssien. Viisivuotiaana aloin kysellä vanhemmiltani, että mistä löytyisi joku ystävä. Olin alkanut kaivata ikäistäni seuraa. Isäni veli toimi siihen aikaan kiinteistönvälittäjänä ja ratkaisi tämän ongelman. Setä järjesti asiat niin, että taloomme muutti perhe, jossa oli minun ikäiseni tyttö nimeltään Kristiina. Häntä kutsuttiin nimellä Titti.
Yhteinen kesä Titin kanssa Ruhtinaankadulla on ensimmäinen kesä, mikä minulle on jäänyt mieleen. Se oli ihan sellaista tavallista hengailua kerrostalon sisäpihalla. Leikittiin hiekkalaatikolla ja roikuttiin mattotelineessä. Kerran minä putosinkin siitä mattotelineestä selälleni ja löin pääni. Verta tuli aika paljon, mutta sairaalaan ei tarvinnut lähteä. Lapset toipuvat nopeasti.
Laulettiin siansaksaksi laulua, jonka Titti oli keksinyt: ”Lingalongalingalonga tryyffädyy, tryyffädyy.” Se kuulosti minusta ihan ruotsin kieleltä.
Viisivuotiaana minulla oli ohut, keskipitkä tukka. Haaveilin pitkästä tukasta, niinpä pidin usein valkoista sideharsoa päässäni. Sitten keksittiin parturileikki! Koska Titillä oli paksu pitkä tukka, olin tietenkin salaisesti tästä kateellinen. Niinpä sitten parturileikissä kysyin Titiltä: ”Saako leikata?” ja niinpä sitten leikkasin Titiltä tukan ihan lyhyeksi. Kun Titti meni kotiin, olivat vanhemmat kauhuissaan. Tukka jouduttiin siistimään kampaajalla, koska minun leikkaukseni ei ollut kovinkaan tasainen. Muistan tilanteen, kun Titin isä tuli meille vakavana Titin kanssa puhumaan tilanteesta. Äitini järkyttyi, kun näki, että olin leikannut Titin pitkän tukan. Titin isä oli aluksi hieman kiukkuinen, mutta äidin järkytyksestä hän pehmeni ja sanoi: ”Oltiin oikeastaan ajateltukin Titille kesätukkaa.” Titti itse piti uudesta lyhyestä tukastaan.
Jonkin aikaa myöhemmin Titti muutti pois meidän talostamme paritaloon Vanhakoivistolle, mutta ystävyys säilyi. Kävin usein Titin luona yökylässä. Titillä oli ihan mahtava kissa nimeltä Kauko. Se oli niin kiltti, että sitä sai riepotella ja roikottaa ihan miten päin vaan. Me pidettiin Kaukolle ristiäiset, puettiin kissalle valkoinen mekko ja laitoimme parfyymiä kissan päähän. Kissa oli siinä ihan kiltisti eikä kiukutellut yhtään.
Häitäkin vietettiin. Tässä kuvassa Titti on sulhanen ja minä olen morsian.
Näin vuosia myöhemmin pappina on hauska muistella, miten kirkolliset toimitukset olivat leikeissä jo silloin. Leikkikasteiden ja leikkihäiden lisäksi pidin hautajaisia akvaariokaloille. Tiputin kuolleen kalan vessanpönttöön sanoen: ”Vedestä olet sinä tullut ja veteen olet sinä jälleen menevä.”
Lapsuuden ystäväni Titti kuuluu edelleen ystäväpiiriini. Hän kävi onnittelemassa minua viiskymppisjuhlissani. Tässä kuvassa me poseeraamme juhlahumussa. Titti on kuvassa vasemmassa reunassa. Kuvassa keskellä on Virpi, joka asui lapsuusvuosina ihan Titin naapurissa ja oli myös usein leikeissä mukana. Oli onni saada vieraaksi lapsuudenkaverit. Oli mukava muistella vanhoja juttuja.
Riina Laurila,
17.11.2025
Balettipappi 