Liisa Nojosen tanssikoulu
Vuonna 1979 tuli Poriin uusi yrittäjä: Liisa Nojonen. Hän perusti tanssikoulun, joka ensimmäisinä vuosina kantoi nimeä Liikunta- ja tanssikoulu Liisa Nojonen. Myöhemmin nimi vakiintui muotoon Tanssikoulu Liisa Nojonen.
Olin viisivuotias, kun äitini vei minut Liikunta- ja tanssikoulu Liisa Nojosen satubalettitunnille. En muista tarkalleen, mitä musiikkia siellä soitettiin, mutta todennäköisesti siellä on soinut ainakin Tšaikovskin Joutsenlampi ja Pähkinänsärkijä, sillä hurahdin balettiin siltä istumalta, ja erityisesti nämä balettimusiikit ovat siivittäneet elämääni siitä päivästä lähtien.
”Minusta tulee isona balettitanssija” -sanoin vanhemmilleni ensimmäisen balettitunnin jälkeen. Siitä päätöksestä en horjunut missään vaiheessa elämääni. Kymmenen vuoden iässä minut hyväksyttiin Liisa Nojosen erityiskoulutusryhmään nimeltä Kommandöörit. Ryhmä treenasi kuutena päivänä viikossa ja esiintyi paljon. Saan kiittää Liisa Nojosta siitä, että minusta tuli ammattitanssija.
Tässä kuvassa olen Helsingissä Aleksanterin teatterissa Liisa Nojosen kanssa. Liisa Nojonen palkittiin Pro Dance -Elämäntyöpalkinnolla vuonna 2023.
Klassisen baletin opettajat
Liisa Nojosen tanssikoulussa ensimmäinen klassisen baletin opettajani oli Outi Vilonen, silloiselta nimeltään Outi Pasanen. Outi oli kiva ope. Outi asui Tampereella ja kävi sieltä käsin opettamassa Porissa. Balettitunnit olivat silloin Cygnaeuksen koulun liikuntasalissa.
Outin isä oli kuuluisuus. Siihen aikaan kaikki lapset tunsivat Pelle Hermannin. Outin isä oli näyttelijä Veijo Pasanen, joka esitti TV2 Pikku Kakkosen televisiosarjassa Pelle Hermannia. Se oli erityinen hetki, kun kerran tämä lasten rakastama hahmo oli katsomassa balettituntiamme, jota Outi opetti.
Lapsuudessani minulle opetti balettia myös toinen Outi, Outi Hassinen. Hassisen Outikaan ei asunut Porissa, vaan hän kävi opettamassa Keravalta saakka. Outi kannusti minua hakemaan Suomen Kansallisoopperan balettikouluun, jossa balettia treenataan päivittäin. Hän näki minussa lahjakkuutta ja innokkuutta erityisesti klassisessa baletissa. Liisa Nojosen tanssikoulussa oli enemmän Jazztanssia ja nykytanssia kuin balettia. Balettitunteja oli vain kerran viikossa. Meni kuitenkin monta vuotta ennen kuin päätös Helsinkiin muutosta toteutui. Outi oli minulle ”varaemo”, kun 15-vuotiaana lähdin Helsinkiin. Keravalla on vain puolen tunnin junamatkan päässä Helsingistä. Kävin siellä usein Outia tapaamassa.
Tapasin molemmat Outit Tampereella balettigaalassa vuonna 2019. Outi Vilonen on kuvassa vasemmalla, minä keskellä ja Outi Hassinen on kuvan oikealla puolella.
Tässä kuvassa olemme Outi Vilosen kanssa saaneet samaan kuvaan myös baletin maailmantähden, Daniil Simkinin (kuvassa keskellä). Balle-Riinan jalka nousee eläkkeelläkin!
Kansallisbaletti juhli 100-vuotista taivaltaan 17.tammikuuta 2022. Baletinjohtaja Javier Torres kutsui koolle kaikki vuosien varrella Suomen Kansallisbaletissa tanssineet tanssijat.
Sain samaan kuvaan baletinopettajani Outi Hassisen sekä Tuija Lindholmin. Minä olen kuvassa vasemmalla, Tuija keskellä ja Outi oikealla.
Myös Tuija kävi 1980-luvulla muutamia kertoja opettamassa Liisa Nojosen tanssikoulussa Porissa. Tuija Lindholm onkin minulle erityinen henkilö sen vuoksi, että hän on ollut opettajani, mutta myös pitkäaikainen kollega Suomen Kansallisbaletissa.
Yksi unohtumaton opettajani Liisa Nojosen tanssikoulussa oli Nina Schorin. Muistan että Ninan kanssa harjoittelimme klassisen baletin variaatioita. Erityisesti Esmeraldan variaatio oli minulle erittäin rakas. Vaikka olin innokas oppilas, olin myös aika villi. Niinpä Nina laittoi minut silloin tällöin jäähylle Puuvillatehtaan balettisalin läpikulkukäytävään.
Minun paperikuva-arkistostani löytyi yksi valokuva Nina Schorinista 1980-luvulta. Minäkin olen kuvassa, tosin puolet päästäni on jäänyt kuvasta pois. Huomaatteko, että salissa oli vinyylilevy- ja C-kasettisoitin! Sellaisella ne Tšaikovskit siihen aikaan soitettiin!
Omat treenit
Ammatillisesti orientoitunut sitkeä tanssin harrastaminen on muutakin kuin vain tanssitunneilla käymistä. Opiskellessani Liisa Nojosen tanssikoulussa Porissa treenasin paljon myös kotona. Meillä oli iso peili seinässä ja portaikon kaide toimi balettitankona. Kuvassa treenaan kotitangolla.
Kotitreenien lisäksi katsoin todella paljon balettivideoita ja ”apinoin” sitä kautta balettiliikkeitä maailman huippuammattilaisilta. Siihen aikaan se tapahtui niin, että aina kun telkkarista tuli jokin balettiohjelma, nauhoitin sen VHS-kasetille ja katselin sitä uudestaan ja uudestaan. Paras ohjelma oli maailmantähti Natalia Makarovan BBC-kanavalle tuottama neliosainen ”Ballerina” TV-sarja. Sitä tuli katsottua satoja kertoja. Palaan Natalia Makarovaan myöhemmin tässä blogissa.
Riina Laurila,
17.12.2025
Balettipappi 