Porin Teatteri
Ensimmäinen virallinen työpaikka, josta minulle maksettiin palkkaa, oli Porin teatteri. Olin 10-vuotiaana näyttämöavustajana Tuhkimo-näytelmässä. Olin ankkana ja hovineitona. Tässä kuva Porin teatterista hovineidon asussa.
1980-luvulla oli käytössä palkkanauhat. Ohessa muutama kuva ainoasta tallessa olevasta palkkanauhastani, joka on todisteena ansaitsemastani viidestäkymmenestä markasta. Siihen aikaan palkkanauhat olivat tällaisia kapeita liuskoja, jotka oli taiteltu. Valitettavasti tästä nauhasta on murentunut osa nimestäni pois. Laurila Riinan sijaan siinä lukee vain Laur.
Kokonaisuudessaan nauha avataan tällaiseksi pitkäksi liuskaksi, jossa näkyy tarkemmin, mitä on maksettu. Siihen merkitään päivämäärät, summat ja esimerkiksi ylityöt.
Tässä vielä pari lähikuvaa palkkanauhasta.
Ulkomaan ansiot Viru-hotellissa
Epävirallista liksaa olen saanut tätäkin nuorempana. Olin noin viisivuotias, kun perheemme oli lomalla Tallinnassa. Olimme viettämässä iltaa Viru-hotellissa ja baaritiskillä oli suomalaisia turisteja. Minulle iski valtava tanssikärpänen ja aloin esittämään balettia suomea puhuville ihmisille. He olivat niin vaikuttuneita esityksestäni, että antoivat minulle 10 markkaa palkkiota tanssiesityksestäni.
Suomen Kansallisbaletti
16-vuotiaana olen jo esiintynyt Kansallisbaletissa ja ansainnut siellä joitain satoja markkoja. Ohessa kuva ensimmäisestä roolistani Suomen Kansallisbaletissa. Giselle-baletin hovineito vuonna 1990.
18-vuotiaana ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli Suomen Kansallisbaletti. Olin siis niin onnekas, että jo 18-vuotiaana sain säännöllistä kuukasipalkkaa ja työskentelin unelma-ammatissani. Voin siis todella puhua kutsumustyöstä, sillä mikä onkaan sen hienompaa, kuin elättää itsensä sillä asialla, jota rakastaa eniten! Minulla se on lapsesta asti ollut tanssiminen.
Riina Laurila,
17.1.2026
Balettipappi 