Kun olin lapsi, perheeni kävi usein lomailemassa Espanjaan kuuluvilla Kanarian saarilla. En ole käynyt Kanarian saarilla noin neljäänkymmeneen vuoteen, joten en voi kertoa, millaista meininki on siellä nykyään, mutta voin kertoa meiningistä ajalta, jolloin olin viidestä kymmeneen -vuotias.
Balettikipinä oli iskenyt minuun viisivuotiaana ja suunnilleen samoihin aikoihin minuun iski myös flamencokipinä. En ottanut lapsena koskaan flamencotunteja, mutta improvisointi espanjalaiseen musiikkiin onnistui minulta hyvin. Vanhempani ostivat minulle Kanarian saarilta kaikkiaan kaksi flamencomekkoa. Toisen viisivuotiaana ja toisen yhdeksänvuotiaana, kun ensimmäinen mekko oli käynyt pieneksi.
Anahi pub
Flamencomekossa tanssiminen oli minusta ihan parasta Kanarian lomissa. Minun ei tarvinnut tanssia missään sivussa, vaan kahdessa eri musiikkiravintolassa pääsin esiintymään päätähtenä. Toinen paikka oli nimeltään Anahi pub. Siellä soitti orkesteri ja minulle löytyi sopiva pieni esiintymispaikka siinä orkesterin edessä. Soittajat pyysivät minut siihen esiintymään, kun näkivät vilpittömän tanssin ilon ja innon minussa.
Ylemmässä kuvassa olen viisivuotias. Alemmassa kuvassa noin kymmenen. Paikka on sama: Anahi Pub. Huomaatte varmaan, että minulla on alemmassa kuvassa uusi mekko.
Westfalia
Toinen paikka, jossa esiinnyin yleisölle Kanarian saarilla oli showravintola Westfalia. Siellä oli kokonainen show laulusolisteineen ja flamencotanssijoineen. Myös siellä sain kutsun tulla estradille tanssimaan. Esityksen flamencotanssijatar innostui minusta niin, että vei minut pukuhuoneeseensa ja koristeli minut helmin ja nutturoin aitoon espanjalaiseen tyyliin. Taiteilijatar oli Drag Queen, sillä ottaessaan itse oman peruukkinsa pois hän näytti enemmän mieheltä kuin naiselta. Olin hieman hämmentynyt, koska olin käynyt kyseisessä tanssiravintolassa jo pitkään, enkä ollut ollenkaan tajunnut, että flamencotähti olisikin mies. Yhtä kaikki, nainen, mies tai joku muu – esitys oli upea!
Kaipaan edelleen rakkaudella noita Kanarian reissuja. Muusikot ja taiteilijat Kanarian saarilla ottivat hiin ihanalla tavalla vastaan lapsuuden intoni tanssia kohtaan. Esiintyminen ja tanssiminen on ollut minulla vahvasti verissä ihan pienestä saakka. Oli upeaa, että pääsin sitä toteuttamaan jo ihan nuorena tälläkin tavalla. Nämä muistot ovat aarteita, jotka kantavat elämässä eteenpäin.
Riina Laurila,
17.2.2026
Balettipappi 