Porissa on ollut tämän viikon ajan niin sanottu ”superviikko”. Maanantaista sunnuntaihin Pori on täyttynyt ihmisistä. Poriin on saapunut väkeä kaikkialta Suomesta ja maailmalta. Maanantaista perjantaihin on ollut SuomiAreenalla tapahtumia monin paikoin. Ihmiset ovat kokoontuneet seuraamaan yhteiskunnallisia keskusteluja tärkeistä aiheista. Samaan aikaan on ollut myös Pori Jazz -festivaali. Musiikki on soinut monilla areenoilla ja Porissa on ollut huippuartistien konsertteja. Sekä ilmaisia että maksullisia. Myös hengellisen musiikin juhlaa on vietetty tänä viikonloppuna Porissa. Keski-Porin kirkon pihalla on ollut musiikkitapahtuma nimeltä Kirkkopuistossa Soi.
Työskentelen tällä hetkellä Eurajoen seurakunnassa. Järjestimme Luvian hautausmaan kappelilla musiikkitapahtuman tämän viikon keskiviikkona. Kappelilla laulettiin lauluja Jaakko Heinimäen Syntisen virsikirjasta. Olin siellä mukana laulamassa ja pitämässä hartauden. Tanssin myös balettia. Olin suojelusenkeli.
Syntisen virsien jälkeen säntäsin suoraan Poriin Kirjurinluotoon Erinin keikalle. Olin edelleen papin asussa. Tämä oli oikeastaan ihan tarkoituksenmukaista. Halusin mennä ihmisten keskelle papin asussa, koska se on hyvä tapa kohdata ihmisiä, jotka haluavat puhua uskosta ja elämästä.
Kun kävelin kävelykadulla, joku nuori mies oli kuvaamassa nettiin videota ja hän hämmästyi sitä, että pappi kävelee kadulla festareilla. ”Ootsä pappi?” -Hän kysyi. ”Joo”. -Vastasin. ”Mitä sä liikut täällä papin asussa?” -Jatkoi nuori mies hämmästyneenä. ”Täällä on festarit ja ihmiset ovat täällä pitämässä hauskaa. Miks sä oot täällä?”
Mä jotenkin hämmennyin siitä sanomisesta. Mulle tuli ihan sellainen olo, ettei papin sopisi liikkua siellä ihmisten keskellä festareilla. Vaikka ensin ajattelin, että on tärkeää kohdata ihmisiä ja puhua heidän kanssaan, koinkin yllättäen, että minun piti jotenkin selitellä papin asuani, pyydellä vähän niin kuin anteeksi.
Pohdin itsekseni, että olisko mun sittenkin pitänyt vaan laittaa tavalliset vaatteet päälleni? Se idea hengellisistä keskusteluista muuttuikin jotenkin toisenlaiseksi. Minua katsottiin pitkään ja ehkä vähän paheksuttiin. Enkö olisikaan saanut mennä papin asussa festareille?
Teologisessa tiedekunnassa puhuttiin paljon siitä, että pappien tulisi juuri tällä tavalla jalkautua ihmisten pariin. Kirkon tulisi näkyä siellä, missä ihmiset ovat.
Se, mitä ihmiset ajattelevat kristinuskosta, on kulkenut maallistuneessa maailmassa jotenkin vahvasti erilleen muusta elämästä. Nämä festareilla kokemani kokemukset kertovat juuri siitä, että pappien ja kristittyjen pitäisi olla omissa poteroissaan ja temppeleissään ja muun väestön pitäisi saada pitää rauhassa hauskaa näkemättä siinä porukassa kristittyjä. Ihmisten mielestä uskonelämä pitäisi irrottaa muusta elämästä.
Mutta se ei ole näin. Uskon tulee olla kaikkea elämää läpäisevää. Siksi minäkin jatkoin rohkeasti matkaani festareilla papin asussa. Se ei ollut ihan helppoa, mutta eipä se ole ollut sen helpompaa Raamatun ajan apostoleillakaan.
Päivän evankeliumissa puhutaan suuresta kalansaaliista ja siitä, miten Jeesus teki apostoleista ihmisten kalastajia. Suuri kalansaalis verkossa tarkoittaa niitä monia ihmisiä, jotka ovat halunneet lähteä seuraamaan Jeesusta. Kalana muiden kalojen joukossa on helpompi kertoa Jumalasta kuin tuon ryhmän ulkopuolella. Siksipä meidän kaikkien kristittyjen tulee uskaltaa mennä väkijoukkoon ja puhua ihmisille Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan. Siitä hyvästä sanomasta, joka valaisee meidät taivaallisella valolla ja ilolla.
Kävin eilen myös Kirkkopuistossa soi -tapahtumassa. Jälleen papin paita päällä. Se oli huomattavasti helpompaa kulkea pappina muiden kristittyjen joukossa. Tapasin siellä tuttuja ja oli mukava vaihtaa ajatuksia uskosta ja elämästä.
Jälleen pysähdyin pohtimaan uskoa ja elämää. Miksi se onkin niin vaikeaa tuoda esiin uskoa niille, jotka eivät usko, mutta niin helppoa muiden uskovien parissa? Jossain tilanteissa on todellakin helpompaa olla profeetta omalla maallaan.
Palasin taas mielessäni apostoleihin. Näin se on ollut eilen ja näin se on tänään. Näin elivät myös aikansa apostolit, välillä ujoina, välillä rohkeina uskonsa kanssa.
Niin kuljen minäkin – festareilla, papin paita päällä.
Riina Laurila,
17.7.2022
Poweriinan blogi 