Tämä blogiteksti pohjautuu saarnaani Luvian kappelihartaudessa. Matteuksen evankeliumi 25. luku, jakeet 14-30. Inspiraation lähteenä on ollut myös Tuomo Lingrenin blogiteksti, kouluun lähtevien siunaus.
Me ihmiset olemme erilaisia. Yleensä jokainen on hyvä jossakin. Jotkut ihmiset ovat erityisen lahjakkaita ja hyviä monissa asioissa.
Jumala on antanut meille erilaisia lahjoja. Joku on voinut saada voinut saada laulun ja musiikin lahjan. Mutta tätäkin taitoa pitää kehittää. Kun harjoittelee ahkerasti, taito tulee suuremmaksi. Lahja tuottaa moninkertaisesti, kun taitoa hiotaan. Jumalan antamien lahjojen tarkoitus on tuoda hyvää mahdollisimman monen ihmisen elämään.
Koko Suomen rakastama taiteilija Vesa–Matti Loiri kuoli tässä kuussa. Koko kansan Vesku on ollut viime päivinä kaikkien huulilla. Olen keskustellut monen ihmisen kanssa siitä, miten Vesku Loiria on siunattu niin monenlaisilla lahjoilla. Hän oli huippuhyvä urheilija saavuttaen SM-kultaa sekä käsipallossa että vesipallossa. Biljardissakin hän oli mestari. Hän oli loistava näyttelijä, joka hallitsi niin draaman kuin komedian. Monet hänen näyttelijäsuorituksistaan olivat myös ruumiillisesti vaativia. Hän oli mestarikaatuilija, joka ei muuten oikeasti ole helppoa, vaan vaatii äärimmäistä kehon hallintaa. Vesku tunnetaan myös ainutlaatuisena laulajana, jonka tulkinnat eivät ole jättäneet ketään kylmäksi. Eikä hänen musikaalisuutensa rajoittunut pelkästään lauluun, vaan hän oli myös ilmiömäinen huilisti.
Vesa-Matti Loiri on esimerkki ihmisestä, joka oli äärimmäisen lahjakas.
Alussa kertomassani evankeliumissa kerrotaan siitä, miten isäntä antoi talentteja eli rahaa kullekin palvelijalle heidän kykyjensä ja taitonsa mukaan. Joku sai paljon ja toinen vähemmän. Heidän oli tarkoitus pitää huolta rahoista ja saada niillä jotakin hyvää aikaan.
Vesku voisi olla tuo mies, joka sai viisi talenttia ja tuotti niillä toiset viisi. Me sanomme usein, että kaikki on helppoa, kun sen osaa. Mutta kyllä Vesku Loirikin oli elämänsä varrella käyttänyt valtavan määrän aikaa ja energiaa taitojensa hiomiseen. Hän itse kertoi erässä haastattelussa, että ura on vienyt häneltä paljon aikaa ja että hän joutui sen vuoksi luopumaan monesta asiasta. Hän kertoi myös, ettei esiintyminen ole ollut hänelle aina helppoa. Toisinaan ennen konserttia hän, jos nyt ei oksennellut, niin ainakin yökkäili jännityksestä.
Vesku Loiri toteutti kutsumustaan esiintymispaineista huolimatta. Hän nousi kerta toisensa jälkeen lavalle ja kehitti taitojaan. Näin hänen taitonsa pääsivät jatkuvasti kehittymään. Hänen talenttinsa siis moninkertaistui.
Tämä evankeliumiteksti kertoo siitä, että Jumala on antanut meille kaikille tiettyjä lahjoja ja meidän kunkin tulisi käyttää niitä niiden mahdollisuuksien rajoissa, joita meillä on.
Meidän ei kaikkien tarvitse olla huippulahjakkuuksia, kuten Vesa-Matti Loiri, mutta Jumala tahtoo, ettemme lepää laakereillamme, vaan pyrimme siihen, että meille uskotut taidot ja kyvyt eli talentit pääsevät kehittymään parhaalla mahdolliselle tavalla.
Uusi lukukausi on juuri alkanut ja lapset ja nuoret, ehkä aikuisetkin, ovat juuri aloittaneet syksyn uurastuksen koulussa.
Koulu on itsessään Jumalan lahja. Koulussa on mahdollista opettajien ohjauksessa kasvattaa ja kehittää niitä monenlaisia lahjoja, joita meillä ihmisillä on. On sanottu, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Meillä kaikki lapset ja nuoret saavat käydä koulua ja opiskella. Katsoin juuri surullisena uutisista, miten Taliban-hallinto kieltää Afganistanissa tytöiltä koulunkäynnin. Se on järkyttävä vääryys. Se katkaisee näiltä nuorilta naisilta siivet. He eivät pääse toteuttamaan itseään, eivätkä kehittämään kykyjään.
Me voimme siis olla todella kiitollisia siitä, että Suomessa kaikki saavat käydä koulua. Meillä on lupa kehittyä ja oppia. Voimme käyttää kykyjämme ja kehittää niitä Jumalan tahdon mukaisesti.
Evankeliumissa kerrottiin yhdestä miehestä, joka oli kätkenyt talenttinsa. Hän ei tehnyt sille mitään eikä ottanut sitä käyttöön. Hän kätki lahjan ja palautti sen samanlaisena takaisin kuin oli saanut isännän palatessa sitä kysymään.
Koulumaailmassa tämä tarkoittaisi sitä, että kävisi koulua oppimatta yhtään mitään, koska ei viitsi nähdä vaivaa. Tässä vertauksessa paheksutaan palvelijaa, joka oli laiska välinpitämätön, eikä jaksanut hoitaa tehtäväänsä.
Jumalan tahto on, että me olemme uutteria niiden lahjojen hoitamisessa, jotka meille on annettu. Jumala tahtoo, että pyrimme olemaan paras versio itsestämme. Sama pätee myös evankeliumin julistamiseen. Jos me olemme saaneet lahjaksi Jumalalta uskon ylösnousseeseen Kristukseen, tulee meidän myös julistaa evankeliumia iloisesti. Silloin se tuottaa hedelmää. Kynttilää ei pidä laittaa vakan alle, vaan lampunjalkaan, josta se loistaa kaikille huoneessa olijoille. Näin ilosanomalla on tilaa kasvaa.
Evankeliumi itsessään on talentti, joka monikertaistuu, kun siitä kerrotaan. Usko on suuri lahja. Sitä ei pidä haudata maahan vaan sen pitää saada näkyä lähimmäisillemme. Sen voimme tehdä sekä sanoin että teoin.
Riina Laurila,
17.8.2022
Poweriinan blogi 