Vuosi 1992 on jäänyt mieleeni erityisen tapahtumarikkaana vuotena. Ensinnäkin täytin 18 vuotta heti tammikuussa. Tulin täysi-ikäiseksi ja pääsin ravintoloihin ja diskoihin. Se oli ihan älyttömän kivaa ja olin odottanut sitä pitkään. Tuolloin liikuin paljon ystäväni Tuomaksen kanssa, joka myös opiskeli Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa. Tuomas oli minua muutaman vuoden vanhempi. Meillä oli aina ihan älyttömän hauskaa yhdessä. Mitään rakkaussuhdetta välillemme ei syttynyt, koska Tuomas piti enemmän pojista kuin tytöistä. Siinä ehkä olikin syy, miksi suhteemme toimi niin hyvin. Katseltiin yhdessä hyvän näköisiä miehiä.
Vuonna 1992 osallistuin myös Pariisin balettikilpailuun. Fouetté-piruettini menivät ihan mönkään ranskalaisten vinolla lattialla, joten jatkopaikkaa en kisassa saanut. Reissu oli kuitenkin tosi kiva. Ystäväni Aapo asui tuolloin Pariisissa ja keksimme yhdessä kaikkea hauskaa tekemistä Pariisissa. Samaisena vuonna olin myös vähän pidemmällä treenimatkalla Pariisissa Aapon ja Katjan kanssa. Pariisi oli tuolloin se paikka, mihin kannatti mennä, jos halusi laadukkaat kesätreenit. Pariisi oli muutenkin minun lempireissukohteeni. Siksi varmaan löysin tieni myöhemmin sinne vuoden pituiselle Lido-matkalleni.
Kesällä 1992 olin Tuomaksen kanssa Kööpenhaminassa. Se oli totaalinen ex-tempore-reissu. Olimme lentokentällä katselemassa lentokoneita ihan vaan huvin vuoksi. Sitten Tuomas ehdotti, että lähdetään Köpikseen moikkaamaan Jörgeniä, jonka puhelinnumeron olimme saaneet jostain diskosta. Lähdimme sinne lähes saman tien. Haimme vaan reissukamat kotoa. Rahaa meillä ei ollut juuri nimeksikään, kun ajattelimme yöpyvämme Jörgenin luona. No, mitään Jörgeniä ei tietenkään löytynyt ja jouduimme hankkimaan maksullisen majoituksen. Saimme passipanttia vastaan maatilamajoituksen jossain Kööpenhaminan laitamilla ja höntsäilimme Köpiksessä viikonlopun muutamalla lantilla ensimmäiseen arkipäivään asti, jolloin vanhempani pystyivät lähettämään meille rahaa. Eipä tainneet porukat tykätä lapsensa yllätysmatkasta. Ei meillä ollut paluulippujakaan, ne ostettiin sitten kun saatiin rahaa. Mutta itse minun piti maksaa viulut porukoille. Toisaalta reissu ei ollut kokonaisuudessaan kovin kallis, koska venytimme penniä koko viikonlopun.
Elokuussa 1992 sain kiinnityksen Kansallisbalettiin. Suuri unelmani toteutui. Vanhempani ostivat minulle timanttisormuksen, jonka sisällä on kaiverrus: Riinalle 1.8.1992. Se oli ensimmäinen työpäiväni Suomen Kansallisbaletissa. Elokuun ensimmäinen on myös isäni syntymäpäivä. Tämä merkkipäivä on siis helppo muistaa.
Syksyllä 1992 kirjoitin ylioppilaaksi Käpylän iltaoppikoulun päivälinjalta, joka sijaitsi Helsingissä Arkadiankadulla. Ylioppilasjuhlia juhlittiin 27.11. 1992. Kävin lukion kahdessa vuodessa. Aloitin Mäkelänrinteen lukiossa syksyllä 1990. Kävin sitä koulua vuoden. Sitten siirryin iltaoppikouluun. Kansallisoopperan balettikoulussa opiskeleville tarjottiin mahdollisuus käydä kyseisessä iltalukiossa, vaikka ikää ei ollut vielä iltalukiossa yleensä vaadittavaa 18 vuotta.
Olin suunnitellut tulevaisuuteni hyvin. Ajattelin, että en jaksaisi opiskella lukiossa samaan aikaan, kun tanssin päivittäin Kansallisbaletissa. Niinpä ylioppilaaksi piti kirjoittaa samana vuonna, kun sain kiinnityksen Kansallisbalettiin. Näin jälkikäteen kun mietin, miten paljon olen touhunnut samana vuonna, täytyy vain ihmetellä sitä energiaa, mikä minulla on ollut tuossa iässä. Balettikisat, reissut, ylioppilaskirjoitukset ja ammattilaisura Suomen Kansallisbaletissa. Todella aktiivinen vuosi. Ei voi muuta sanoa.
Riina Laurila,
17.8.2026
Balettipappi 