Lapsena, kun olin täysin hurahtanut balettiin, ahmin balettivideoita. Siihen aikaan se tapahtui niin, että televisiosta tuli jokin balettiohjelma, joka nauhoitettiin videolle ja tätä videota sitten katseltiin VHS:nauhurilla. Yleisradiosta tuli siihen aikaan melko usein balettiohjelmia, joista yksi ehdoton suosikkini oli EBU:n kansainvälinen tanssikilpailu nuorille tanssijoille. EBU (European broadcasting union) on Euroopan yleisradio. Tämä organisaatio järjesti säännöllisin väliajoin tanssikilpailun nuorille tanssijoille, joka kuvattiin ja lähetys näkyi suorana ympäri Eurooppaa. Se oli vähän niinkun tanssin euroviisut. Kilpailun yläikäraja oli muistaakseni 19 vuotta. Muistan myös, että Suomea kilpailussa ovat edustaneet ainakin Anneke Lönnroth, Tomi Paasonen, Petri Toivanen, Titta Karhunen ja Pasi Sinisalo.
Ihailin EBU:n balettikilpailuja ja yksi unelmani oli edustaa Suomea tässä kyseisessä kilpailussa. Unelmani toteutui vuonna 1993. Kilpailussa oli ensin Suomen karsinta, joka myös esitettiin televisiossa YLE:n kanavalla. Minulle on jäänyt ikimuistoinen fiilis siitä, kun tanssin riemukkaasti diskossa Suomen karsinnan voiton jälkeen. Oli todellinen voittajafiilis! Yksi suurimmista unelmistani toteutui. Oli siis syytäkin juhlia!
Vuoden 1993 EBU:n kansainvälinen kilpailu järjestettiin Tukholmassa. Valmentajanani oli legendaarinen baletinopettaja Maj-Lis Rajala. Kilpailussa minulla oli sekä klassinen, että nykytanssinumero. Klassinen numeroni oli Joutsenlammen mustan joutsenen variaatio. Nykytanssinumero oli Harri Heikkisen koreografioima Vague Woman, jonka koreografi käänsi suomeksi: ”Epämääräinen nainen”. Harri Heikkinen toimi tuohon aikaan Suomen Kansallisopperan balettikoulun nykytanssin opettajana. Hän tunsi minut hyvin ja teki minulle oman koreografian tuohon kilpailuun. Vaikka kyseessä oli nykytanssinumero, se oli tehty varvastossuille. ”Epämääräisen” siitä teki pienet yllättävät tempon vaihdokset ja temput, joita tein. Pidin tuosta koreografiasta tosi paljon. Siinä sai tuoda esiin temperamenttia ja karismaa. Numero oli suunniteltu niin, etten tulisi missään vaiheessa pois varpaan kärjiltä. Jouduin kuitenkin parissa kohdassa muokkaamaan koreografiaa, jotta pystyn paremmin tekemään piruetteja. Koreografi ei tykännyt tästä hyvää, mutta valmentajani Maj-Lis Rajalan suosituksesta uskalsin vähän muuttaa koreografiaa. Sujuva lopputulos oli tässä asiassa tärkein päämäärä.
Pääsin Tukholman kansainvälisessä EBU-tanssikilpailussa finaaliin. Tämä oli suuri saavutus. Pääsin esiintymään Tukholman tanssin talossa ja esitys näytettiin ympäri Eurooppaa miljoonille television katsojille. Vanhempani olivat katsomossa. Myös ystäväni Tuomas oli matkustanut Tukholmaan minua tsemppaamaan. Elin unelmaani, vaikka miljoonayleisö hieman jännitti. Muistan sen fiiliksen, kun odotin kulississa vuoroani. Mietin miljoonia katsojia. Vatsassa oli paljon perhosia. Se oli sekä kutkuttavan jännittävää, että vähän pelottavaakin samaan aikaan. Mutta olin vielä nuori ja innostus voitti jännityksen. Esityksen jälkeen oli valtavan hieno olo. Se oli sellainen itsensä voittamisen fiilis.
Etsin netistä pari linkkiä, jotka kertovat tuosta balettikilpailusta:
Riina Laurila tanssii Tukholmassa EBU:n tanssikilpailun finaalissa
Eurovision tanssikilpa alkaa tänään Tukholmassa
Hauska juttu, miten löysin netistä näin vanhoja juttuja. Tuosta kilpailusta on jo aikaa kolmekymmentä kolme vuotta. Aika rientää, mutta muistot ovat ikuisia!
Riina Laurila,
17.9.2026
Balettipappi 