Riinan omaelämänkertablogi osa 15. Meksikon kiertue

Vuonna 1996 olin esiintymässä Meksikossa. Kansallisbaletin kollegani, Javier Torres, joka toimii tällä hetkellä Suomen Kansallisbaletin johtajana, järjesti kiertueen Meksikossa. Kiertueella oli Javierin soolo sekä kaksi muuta tanssiteosta, joihin Javier oli tehnyt koreografian. Olin mukana kahdessa tanssiteoksessa. Toisen teoksen sen nimi oli ”Kohdun sylissä”. Siinä pukeuduttiin ihonväriseen alusasuun ja valkoiseen verkkoon. Toinen teos oli nimeltään ”Boleros”. Boleros oli nimensä mukaisesti koreografioitu Bolero-lauluihin. Tykkäsin Boleroksesta todella paljon. Puvustus oli todella hieno. Esiintymisasut olivat juhlavat ja musiikki oli kaunista ja koskettavaa.

Reissulla oli mukana iso kattaus tanssijoita. Minä olin porukan nuorin. Olin vasta 22-vuotias. Minun lisäkseni reissulla oli mukana ainakin Özen Erdinc, Maija Hänninen, Francis Guardia, Jessica Kellgren, Leena Rouhiainen, Sampo Kivelä, Klaus Vesala, Juha-Pekka Myllymäki, Dan-Eje Olsson ja Henrik Burman. Näyttämötekniikkaakin oli mukana. Muistan ainakin yhden nimen: Olli-Pekka Koivunen.

Esiinnyimme useassa paikassa Meksikossa. Mexico City, Tlaxcala ja San Luis Potosí olivat esiintymispaikkojamme. Esitysten lisäksi pääsimme ihailemaan myös nähtävyyksiä. Upein vierailukohde oli Teotihuacan. Se on intiaanien rakentama muinaiskaupunki. Siellä kiipesimme korkeille paikoille rakennusten huipuille. Maisemat olivat huikeat! Saimme myös kunnian vierailla Meksikon Suomen suurlähettilään kotona.

Matkustimme paljon bussilla. Se oli minusta todella hauskaa. Tutustuimme reissulla myös muun maalaisiin tanssiryhmiin. Muistan yhden lohkaisuni. Olimme olleet katsomassa toisen tanssiryhmän esitystä, joka oli todella hyvä. Illalla ravintolassa sanoin tanssijoille: ”You are nice, but we are gorgeous!” Suomeksi: “Te olette hyviä, mutta me olemme upeita!” Tuosta nuoren tytön kenties liian itsevarmasta kommentista tuli reissumme motto, joka painettiin myöhemmin T-paitoihin.

Kriisin paikka oli se, että Özen unohti esiintymispukunsa Suomeen. Se on ollut Özenille painajainen, kun hän on huomannut, että puku puuttuu laukusta. Juha Kirjonen laittoi Özenin puvun pikalähetyksenä Meksikoon FedExin kautta. Kun pukua ei kuulunut hyvissä ajoin ennen ensimmäistä esitystä, lähdimme Özenin ja parin muun kollegan kanssa Mexico Cityn keskustaan ostamaan uutta mekkoa. Sopiva mekko löytyi ja juhlistimme sitä käymällä paikallisessa ravintolassa, missä oli mariachi-bändi. Özenin mekkoa piti hieman muokata ennen esitystä, mutta asu oli lopulta ihan ookoo. En kertonut kenellekään, että myös minä unohdin osan esiintymispukuani. Kohdun sylissä-asuun kuului ihonvärinen toppi. Olin unohtanut sen kotiin. Kukaan ei onneksi huomannut sitä, sillä värjäsin omat rintaliivit ihonvärisiksi meikillä ja käytin niitä esityksissä. Özenin pikalähetys Meksikoon kesti kaksi viikkoa. Mekko saapui takaisin Suomeen Javierin mukana paljon myöhemmin sen jälkeen, kun kiertueväki oli jo palannut reissusta.

Kuvassa paikallinen reissubussimme, jonka edessä ovat minä ja J-P sombereoinemme sekä Dan-Eje. Tämän blogin valokuvat ovat Özen Erdincin ottamia.

Meillä oli hauska reissu Klaus Vesalan kanssa. Uhmasimme varoituksia ja kävimme kuuluisalla Plaza Garibaldilla. Meille oli sanottu, että Plaza Garibaldi on vaarallinen paikka, eikä sinne kannattaisi turistien mennä. Menimme kuitenkin, ostimme sieltä sombrerot ja nautimme virvokkeita paikallisessa ravintolassa mariachi-musiikkia kuunnellen. Meillä oli todella hauskaa, eikä mitään pahaa tapahtunut. Meksikon taksit olivat kuplavolkkareita. Sellaisilla volkkareilla me seikkailimme Mexico Cityn yössä.

Minulle jäi mieleen, että Mexico Cityn liikenne oli todella ruuhkainen. Taksilla matkustaminenkin oli hidasta. Muutaman kilometrin matkaan saattoi mennä tunti aikaa. Taksi oli kuitenkin järkevä valinta matkustaa, koska kaupunki oli suuri, eikä suunnistaminen paikasta toiseen ollut helppoa. Taksikuskit tiesivät mihin piti mennä.

Tuosta reissusta on tullut nyt kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Joudun reissun vuoksi skippaamaan isäni 50-vuotissynttärit. Isän mielestä reissu Meksikoon oli riittävän painava syy olla tulematta juhliin, eikä hän ollut yhtään vihainen. Oli todella hieno mahdollisuus päästä esiintymään Meksikon estradeilla ja nähdä useita paikallisia kaupunkeja. Tästä unohtumattomasta reissusta saan kiittää koreografi Javier Torresia. Kiitos Javier! Unohtumaton reissu, jota mielelläni muistelen vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Riina Laurila,

17.11.2026

Jätä kommentti