Pian EBU:n balettikilpailun jälkeen, heinäkuun seitsemäs päivä 1993, tapasin ensimmäisen poikaystäväni Teijon. Tapasimme Porissa Moriz-nimisessä discossa. Vaikka asuin Helsingissä, vietin usein viikonloppuja kotikaupungissani Porissa. Niinpä sitten kävi, että löysin itselleni ensimmäisen puolison Porista.
Discossa sovittiin, että nähdään seuraavana päivänä biljardin merkeissä. Biljardi oli minulle tuolloin aivan outo peli. En siis osannut pelata sitä yhtään. Treffit menivät kuitenkin ihan joutuisasti biljardin merkeissä. Kävimme silloin tällöin myöhemminkin pelaamassa biljardia ja opin pelin säännöt ja sain silloin tällöin pallonkin pussiin. Mitään taitavaa biljardin pelaajaa minusta ei tullut, mutta olihan se minustakin ihan mukava tapa viettää aikaa.
Teijo muutti perässäni Porista Helsinkiin ja sain työpaikan niin ikään Suomen Kansallisoopperasta. Hän pääsi oopperatalon tekniseen henkilökuntaan. Porissa hän oli toiminut radiopuhelinasentajana Urho Tuominen Oy:ssä. Mahtaakohan tuollaista ammattia enää nykyään ollakaan?
Teijo oli ahkera metsästäjä ja hänen mukanaan kävin itsekin silloin tällöin metsäreissuilla. Pyssyyn en tietenkään koskenut, eikä Teijokaan silloin metsästänyt, kun minä olin mukana. Se oli sellaista retkeilyä vaan. Joskus myös kalastusta. Meillä oli kaksi koiraa: Pomo ja Seppo. Pomo oli Englannin springerspanieli ja Seppo oli sekarotuinen.
Meitä yhdisti Suomen Kansallisooppera ja tangomusiikki. Oli kivaa, kun olimme samassa työpaikassa. Nuorena olin täysin omistautunut baletille. Siksi oli kätevää, että mieheni työskenteli niin ikään Oopperalla. Me käytännössä asuimme siellä molemmat. Oopperan näyttämötekniikka teki pitkiä päiviä ja tanssijat treenasivat paljon. Olimme siinä mielessä tuolloin täydellinen pari. Kumpikin viihtyi Oopperalla. Tiimimme toimi niin hyvin, että menimme naimisiin vuonna 1995.
Tangomusiikki oli Teijon intohimo. Hän piti laulamisesta ja Olavi Virran kappaleet tuli kuunneltua moneen kertaan. Teijo lauloi karaokea. Olin yleisössä kannustamassa. Tangojen innoittamana tein Suomen Kansallisbalettiin produktion nimeltä Draamaa ja Romantiikkaa vuonna 1997. Teos oli osa Kansallisbaletin workshopia. Kansallisbaletin workshopit olivat vuosittain järjestettäviä esityksiä, joissa tanssijat saivat itse koreografioida tanssiteoksia kollegoilleen. Se oli meille taiteilijoille hieno mahdollisuus.
Draamaa ja romantiikkaa teoksessa oli kolme perinteistä suomalaista tangokappaletta. Teijo oli laulusolistina. Tanssijoina olivat Klaus Vesala, Tibor Horwath, Kirsi Tiiliharju ja minä. Metsästin produktioon bändin. Tein sen niin, että laitoin Sibelius-akatemian ilmoitustaululle lapun, jolla etsin muusikoita Suomen Kansallisbaletin produktioon. Tämä oli hyvä konsti. Sain bändin kasaan. Muistan nimeltä vain yhden bändin jäsenen, hän on Virpi Vähäpassi. Se, että muistan hänet, on toinen tarina. Törmäsin nimittäin Virpiin muistaakseni vuonna 2023 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon koulutuksessa. Hän istui vastapäätä minua lounaalla ja sanoi, että on ollut muusikkona Tango-produktiossani Suomen Kansallisoopperassa. Tämä oli iloinen jälleentapaaminen. Virpi oli nimittäin koko tangobändin sielu. Hän soitti bändissä pianoa, mutta hän teki myös bändin sovitukset. Se vaati jonkin verran sovittamista, että tunnetut tangokappaleet saatiin toimimaan soittajien ja laulusolistin kesken. Bändissä oli piano, haitari, viulu ja laulu. Se, että musiikki saatiin toimimaan myös balettina, oli myös oma juttunsa. Virpi teki hyvää työtä. Draamaa ja romantiikkaa on unohtumaton produktio ja on jäänyt mieleeni kivana muistona minun ja Teijon yhteisistä vuosista.
Asuimme Teijon kanssa monessa eri osoitteessa ympäri Helsinkiä. Töölössä, Hermannissa, Malmilla ja Puu-Vallilassa. Puu-Vallila jäi viimeiseksi yhteiseksi osoitteeksemme. Erosimme vuonna 2000. Muistan että lähetin avioeropaperit seitsemäntenä päivänä seitsemättä. Tasan seitsemän vuotta siitä, kun tapasimme. Nuoruuden lempi ei riittänyt pidempään, mutta vuosiin mahtui hyviä muistoja.
Riina Laurila,
17.10.2026
YLE teki minusta jutun vuonna 2024. Jutussa oli kuva Draamaa ja romantiikkaa -teoksesta. Tässä on näyttökuva YLE:n artikkelista. Tanssin tässä duettoa Tibor Horwathin kanssa. Musiikkina oli perinteinen tangokappale, Mustasukkaisuutta: Sävel Jacob Gade, suomalaiset sanat Tapio Kullervo.
