Kirkon virkaan vaaditaan 30 opintopistettä klassisia kieliä, eli latinaa, koinee-kreikkaa ja hepreaa. Kutakin kieltä on opiskeltava 10 opintopistettä. Näillä opinnoilla tähdätään siihen, että teologit kykenevät sanakirjaa ja muita tarvittavia apuneuvoja käyttäen lukemaan Raamattua ja muita vanhoja kirjoituksia niiden alkuperäiskielellä. Teologit joutuvat käymään todellista ”henkistä kamppailua” näiden kieliopintojen parissa, sillä nämä kielet ovat niin sanottuja ”kuolleita kieliä”, joita ei nykyään puhuta. Koetapa siis motivoida itsesi lukemaan kieliä, joita kukaan ei puhu! Ei ihan helppoa! Ja kun Raamattukin on jo valmiiksi käännetty, niin aika tylsältä tuntuu sitä itse lähteä uudelleen kääntämään.
Mutta armoa ei tässä kohdin papeille suoda. Jos mielii virkaan astua, niin nämä kielet on otettava haltuun. Olen suorittanut nämä kurssit miettien, että onkohan niistä oikeasti hyötyä tulevaisuuden työelämässä. Ja kuinkas sitten kävikään! Jo ennen kuin olen edes valmistunut maisteriksi teologisesta tiedekunnasta, on kreikan ja heprean kielet olleet käytössä. Sain nimittäin töitä näkövammaisen teologin avustajana, ja taito piti heti laittaa käytäntöön. Minun pitää nyt lukea tekstejä ääneen. Viime keväänä suoritimme kreikan kurssin ja nyt on menossa heprean opinnot.
Heprean kielen kirjaimet ovat todella hankalat oppia. Konsonanteissa on paljon toisiaan muistuttavia kirjaimia. Vokaalit ovat enimmäkseen eri muotoisia pisteitä aseteltuna eri paikkoihin. Tekstiä luetaan oikealta vasemmalle.
Miten näkövammainen henkilö pystyy harjoittelemaan suomen kielestä poikkeavaa kirjoitustapaa? Miten hahmottaa oudot vänkyrät ja oppia niiden järjestys?
Vastaus on: Riinan pahvikirjainmenetelmä!
Olen askarrellut pahvista kirjaimet ja liittänyt niihin ”Jeesus-teipillä” sellaiset osat, jotka eivät ole kiinteä osa kirjainta. Palaan tähän ”Jeesus-teippi”-teemaan myöhemmin.
Aloitan pahvikirjainmenetelmän esittelemällä ensin kaikki konsonantit. Ne on aseteltu matolle aakkosjärjestyksessä. Ne ovat vasemmalta oikealle lueteltuna: Alef, bet, gimel, dalet, he, waw, zayin, het, tet, jod, kaf, lamed, mem, nun, samek, ayin, pe, sade, gof, res, sin, tsin, ja taw.
Seuraavana on vokaalit. Myös ne on aseteltu matolle järjestyksessä: Patah, games, segol, sere, hireq, gibbus ja sureq. (a,a,e,e,i,o,u,u)
Vokaalit liitetään konsonanttiin seuraavalla tavalla. Esimerkkikonsonanttina on ”mem”, eli M-kirjain. Kun pallo on M-kirjaimen alapuolella, se on I. Jos pallo on M-kirjaimen yläpuolella, se on O. Eli tässä kuvassa lukee oikealta vasemmalle: MO MI.
Kolme palloa M-kirjaimen alapuolella aseteltuna siten että ylhäällä on kaksi palloa ja alhaalla yksi, on vokaali E. Jos kolme palloa on rivissä diagonaalissa laskeutuen ylhäältä vasemmalta oikealle alaspäin, on kyseessä vokaali U. Eli tässä kuvassa lukee oikealta vasemmalle luettuna: MU ME.
Entä miksi näissä kirjaimissa tarvitaan teippiä? Otan esimerkkikirjaimeksi kirjaimen: ”Sin”. Kirjaimeen kuuluu olennaisena osana pyöreä pallo kirjaimen vasemmassa reunassa. Siksi se pitää teipata kirjaimeen kiinni. Jos pallo olisi oikealla puolella kirjainta, olisi kyseessä ”suhu-äänteellinen” S-kirjain ”Tsin”. En askarrellut ”Tsiniä” erikseen. Kirjaimen nimittäin saa vaihdettua käden käänteessä. Näin saadaan oikealta vasemmalle luettuna kirjainyhdistelmä: SIN TSIN
Olen tänään ollut erityisen hyvällä mielellä siitä, että olen suorittanut pakollisen heprean kurssin. Näin olen saanut mahdollisuuden laittaa opit käytäntöön ja askarrella jotain kivaa ja hyödyllistä. Toivon että tästä lyhyestä ”Hepreaa pahveille”-kurssista on iloa ja hyötyä paitsi näkövammaiselle teologille, myös blogini lukijoille.
Riina Laurila,
17.9.2020
Poweriinan blogi 