”Olisiko nyt sopiva hetki rakentaa kotialttari?” -kysyy pappi Helena Castrén Sana-lehdessä. Kotialttari voi olla nurkkaus, seinä tai pöytä kodissa, joka kutsuu erityisesti rukoukseen. Kotialttarille voi sijoittaa esimerkiksi Raamatun, käsityön, ikonin tai enkelin. Kotialttari on ikkuna taivaalliseen pyhyyteen.
Olen rakentanut omaan kotiini kotialttarin Ikea Kallax-hyllyn päälle.
Alttaritaulunani on äitini, Riitta Laurilan, maalaiskirkkoa kuvaava pastelliliitupiirros vuodelta 2014.
Toinen alttaritaulu on kehyksessä hyllyn päällä. Se on tyttäreni, Annika Casténin, piirtämä äitienpäiväkortti vuodelta 2021. Kuvassa ankkaemo kantaa kahta poikasta selässään ja yksi poikasista on emon jalkojen juuressa turvallisessa paikassa. Kuvasta välittyy äidinrakkaus, mutta kuvaa voi pitää myös symbolina Jumalan huolenpidosta. Siksi se sopii alttarilleni hyvin. Ankkataulun kulmassa on myös risti, jonka Annika askarteli rippikoulussa. Taulun vieressä on kynttilä.
Kotialttarillani on käytössä myös liturgiset värit kirkkovuoden mukaisesti. ”Kirkkotekstiileinä” toimivat värikkäät satiininauhat.
Viime sunnuntain liturginen väri oli vihreä. Olen asettanut vihreän satiininauhan taulun reunalle.
Satiininauhan yläpuolella on naula. Naulassa roikkuu rukousnauha ja risti, jonka olen saanut vanhemmiltani tuliaisiksi Espanjasta. Otan rukousnauhan usein käteeni, kun hiljennyn alttarille. Puiset rukoushelmet tuntuvat hyvältä ja pitävät sisällään paljon lämpöä ja rakkautta. Nauhassa oleva risti on kevyt kantaa. Ristin vieressä alttaritaulun alapuolella on Aale Tynnin runo, Kaarisilta:
Ja Jumala sanoi: ”Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.”
Minä sanoin: ”He tulevat raskain saappain, multa-anturoin
– miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?”
Ja Jumala sanoi: ”Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan –
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kirkkaammin kuin puhtaat kyyneleet. ”
Tämän runon on sanottu kertovan kristityn kilvoittelusta ja erilaisista tehtävistä maan päällä. Runossa korostetaan myös toisista ihmisistä välittämistä, kun verellä ja kyynelillä rakennettu silta tarjoaa apua läheisten ahdistukseen. Tämä runo on kummitätini lempiruno ja se on muodostunut myös minulle tärkeäksi ajattelun ja voiman lähteeksi.
Nyt olen esitellyt oman alttarini. Se pitää sisällään läheisten ihmisten tekemää taidetta, runon ja kristillisiä elementtejä. Voimaa ja rakkautta.
Riina Laurila,
17.9.2021
Poweriinan blogi on balettitanssijan ja teologian maisterin, Riina Laurilan blogi, jossa Riina kirjoittaa jokaisen kuukauden 17. päivä jostain arkielämän teemoista, kiinnostavista tapahtumista, henkilöistä tai asioista.
Riina pohtii asioita toisinaan tieteellisin tai taiteellisin silmin, toisinaan taas ilon ja huumorin kautta. Tämä blogi on saanut alkunsa kirjoittamisen ilosta ja halusta pohtia asioita. Riina lähestyy asioita joskus spontaanisti ihmetellen ja toisinaan syvällisesti analysoiden.
Forrest Gumpia mukaillen: ”Poweriinan blogi on kuin suklaarasia – Et koskaan tiedä mitä saat.”
Poweriinan blogi 