Sain kunnian pitää puheen Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan valmistuneiden etäjuhlassa. Julkaisen puheeni täällä blogissa kirjoitettuna. Alla on myös linkki etäjuhlaan Youtubessa.
Valmistuneen puhe 2021
Vuonna 2008 aloitin fuksina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Osallistuin avajaisjumalanpalvelukseen Helsingin Tuomiokirkossa. Saarnaajana jumalanpalveluksessa oli Leena Huovinen. Messusta vaikuttuneena kuljin muiden ihmisten vanavedessä yliopiston päärakennuksessa järjestettyyn kahvitilaisuuteen. Kun aloin keskustelemaan ihmisten kanssa ja kuuntelin ympärilläni olevaa puheensorinaa, huomasin, että ihmiset eivät keskustelleetkaan opiskelemisesta, vaan ympärilläni oli tohtoreita, dosentteja ja yliopistonlehtoreita. Olin vahingossa kulkeutunut yliopiston henkilökunnan kahvitilaisuuteen. En tullut tietoiseksi siitä, huomasivatko muut, että olen väärässä paikassa, vai jättivätkö he vain kohteliaisuuttaan sanomatta sen. Yhtä kaikki, oppineiden ihmisten kanssa keskusteleminen oli hedelmällistä ja kermakakku oli erinomaista.
Yliopistotutkintokin rakentuu kuten kermakakku. Perusopinnot pitävät sisällään ainekset taikinaan, jota vaivataan ahkerasti. Syventävät opinnot kypsentävät kakun, valinnaiset kurssit muodostavat täytteen ja maisterin tutkielma on kermana kakun päällä. Kermaa vatkatessa on muistettava, että liiallinen vatkaaminen tekee kermasta voita. Liian laiskasti vatkattu kerma on sen sijaan löysää, eikä pysy kakun päällä. Minulle itselleni tutkielman tekeminen oli puolentoista vuoden prosessi, joka opetti akateemisen ajattelun perusteet. Työtäni tukemassa olivat ohjaajani Johan Bastubacka, Jyrki Knuutila ja Mitra Härkönen.
Akateeminen ajattelu onkin oikeastaan se tärkein juttu, mitä yliopistossa tavoitellaan. Kyky kahlata läpi suuria määriä kirjallisuutta ja poimia sieltä juuri se omaa työtä parhaiten tukeva materiaali. Yliopistossa opiskelu voi myös olla matka omaan ajatteluun. Teologisessa tiedekunnassa olen tavannut ihmisiä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan teologiaa pitkälti kiinnostuksesta uskoon ja ihmisyyteen. Tähän ryhmään tunnustan itsekin kuuluvani. Teologinen tiedekunta ei ole ollut minulle pelkästään opiskelua ammattia varten, vaan se on tarjonnut vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Non scholae, sed vitae discimus -sanonnan varsinaisessa merkityksessä.
Olen nauttinut akateemisesta vapaudesta lähes kolmentoista vuoden ajan, vaikka yliopistossa ei enää olekaan ikuista opiskeluoikeutta. Tämä kommenttini ei tähtää siihen, että minusta pitäisi ottaa mallia, mutta tarinani olkoon esimerkki siitä, että myös toisen ammatin ohella voi opiskella yliopistossa. Olen tehnyt täysimittaisen uran Suomen Kansallisbaletin tanssijana ja opiskellut työn ohessa. Tämä on edellyttänyt monenlaista sumplimista ja silloin tällöin selittelyäkin. Yliopiston etappi- järjestelmä vaatii säännöllisesti selvityksen silloin kun opiskelu ei etene toivotussa aikataulussa. Olen tullut käyneeksi läpi kaikki mahdolliset etappi-selitykset ja monet jatkoaikahakemukset. Toisaalta opintopisteitäkin minulle on kertynyt rutkasti yli vaadittavat 300 pistettä. Kiitos avoimen yliopiston kiinnostavien verkkokurssien. Myös se on ollut akateemista vapautta, että olen saanut lukea paljon itseä kiinnostavia oppiaineita ja kursseja.
Entä mitä huonoja puolia on akateemisessa vapaudessa?
Akateeminen vapaus voi tarkoittaa myös yksinäisyyttä ja epätietoisuutta. Omatoimisesti rakennettava tutkinto vaatii oma-aloitteisuutta ja saattaa ajaa opiskelijan melkoiseen kurssiviidakkoon ja hämmennykseen. Itse en olisi pärjännyt ilman opintotoimiston neuvontaa ja amanuenssi Timo Åvistin kärsivällistä asennetta ja tukea. Vuosien varrella olen monesti istunut amanuenssin toimistossa ja rakentanut pala palalta tutkintoa, kuin monikerroksista kermakakkua.
Pitkittyneen opiskelun aikana törmäsin tutkintouudistuksiin, jotka kokemukseni mukaan hankaloittavat niiden ihmisten opiskelua, joiden opinnot ovat venyneet tavanomaista pidemmiksi. Siksi minunkin kakkuni päällä on muutama ylimääräinen kirsikka – kurssi, joka ei kuulu tutkintoon.
Nähtyäni tutkintouudistukset ja monet kurssiviidakot, jouduin vielä opintojeni lopulla sisuuntumaan sisussa. Olin yhden kurssin päässä siitä, että olisin valmistunut ennen opintojärjestelmän uudistusta, Sisua, mutta sain kuin saikin myös sisu-uudistuksen opintokokemuksieni plakkariin. Yliopiston tietotekninen järjestelmä Weboodi korvattiin Sisulla. Uusi tietotekninen maailma aiheutti ainakin minulle muutamia harmaita hiuksia ja kenties monelle muullekin. Yliopiston sivuillakin sanottiin, että sisulla siitä selviää. Toivotan siis menestystä uudelle järjestelmälle. Uskon että sisäänajon jälkeen muutos vie kohti jotain uutta ja hyvää. Menestys edellyttää aina myös kykyä uudistua.
Hiljaa hyvä tulee, sanotaan, niinpä vuosia leivottu kermakakkuni tuli valmiiksi 24.6. 2021. Mitä se tarkoittaa? Mietin, että oikeastaan juuri yliopistosta valmistuneena voin leikata tuosta kakusta sen ensimmäisen palan. Yliopistosta valmistuneena astun alumnien joukkoon ja voin nyt osallistua korkeakoulutettujen kakkukesteille tuntematta itseäni kuokkavieraaksi. Haluan kiittää Helsingin yliopistoa siitä, että se on tarjonnut eväät akateemiselle uralle. Yliopisto tarjoaa kuitenkin myös tulevaisuudessa mahdollisuuden avartaville keskusteluille ja sielun sivistykselle alumnitoiminnan kautta.
Olen nyt alumni, olen lähtenyt yliopistosta, mutta yliopisto ei lähde minusta.
Riina Laurila,
17.12.2021
Poweriinan blogi 