Helmikuussa vietettiin kynttilän päivää. Kirjoitan tänään blogissani mietteitäni kynttilästä rukouksen elementtinä ja taivaallisen valon symbolina.
Kynttilä symboloi taivaallista valoa. Olen pohtinut sitä, miten suuri voima kynttilän pienellä liekillä on. Yhdellä kynttilällä voi sytyttää valtavan määrän kynttilöitä. Yksi kynttilä riittää myös nuotion, takan tai saunan sytyttämiseen. Pienellä liekillä on eksponentiaalinen kyky kasvaa.
Toisaalta kynttilän liekki voi myös sammua helposti. Usko Jumalaan on minusta kuin kynttilän liekki. Se voi palaa voimakkaana ja kirkkaana, mutta joskus sen valo on heikko. Jotta Hengen valo voisi kasvaa, tarvitsemme rukousta ja hiljentymistä.
Kynttilä on rukouksen elementti. Joskus sytytän kynttilän ja vain katson sitä hiljaa. Se riittää rukoukseksi. Pyhän Hengen kosketus ei tarvitse sanoja. Elävän liekin hento ja lämpö ja valo rauhoittaa ajatukset ja avaa väylän ihmisen ja Jumalan välille. Kynttilän valossa sielu saa hengittää.
Kristus on voittanut pimeyden voimat. Jeesus on sanonut: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
Vaikka tässä maailmassa emme näe Kristusta, hän puhuu meille monin eri tavoin.
Kynttilän liekki on yksi niistä.
Riina Laurila,
17.2.2022
Poweriinan blogin kirjoittaja on balettitanssija, pappi ja teologian maisteri Riina Laurila. Riina kirjoittaa jokaisen kuukauden 17. päivä jostain arkielämän teemoista, kiinnostavista tapahtumista, henkilöistä tai asioista.
Riina pohtii asioita toisinaan tieteellisin tai taiteellisin silmin, toisinaan taas ilon ja huumorin kautta. Tekstit voivat pitää sisällään myös papin pohdintoja uskosta ja elämästä. Tämä blogi on saanut alkunsa kirjoittamisen ilosta ja halusta pohtia asioita. Riina lähestyy asioita joskus spontaanisti ihmetellen ja toisinaan syvällisesti analysoiden. Forrest Gumpia mukaillen: ”Poweriinan blogi on kuin suklaarasia -Et koskaan tiedä mitä saat.”
Poweriinan blogi 