Lauri Tähkä-saarna

Pyhän aihe, Jumalan Sanan kylvö. Tekstit: Hoos. 10:12-13, 1. Kor. 3:7-15, Joh. 4:31-38.

”Minkä kylvää sen niittää.” Tämä on meille kaikille tuttu sanonta. Raamatussa käytetään usein vertauskuvia, jotka löytyvät luonnosta. Tämän päivän pyhän aiheena on Jumalan sanan kylvö. Meidän ihmisten tulee luottaa siihen, että elämämme on Jumalan kädessä. Me voimme viljellä maahan siemeniä ja hoitaa maata.

Ja tiedämme myös sen, että mitä kasveja me istutamme, niitä kasveja me myös saamme. Jos siis esimerkiksi istutamme vehnää, saamme satona myös vehnää. Jos istutamme porkkanoita, niin emme saa satona perunaa vaan porkkanaa.
Minkä kylvää sen niittää -sanonta liitetään yleensä siihen, että jos teemme toisillemme hyviä tekoja, myös me itse saamme yleensä silloin vastineeksi jotain hyvää. Jos istutamme hyviä siemeniä, myös sato on hyvä.

Päivän aiheesta tuli mieleeni Lauri Tähkä, jonka nimikin muistuttaa meitä luonnosta ja sadonkorjuusta.
Lauri Tähkä laulaa:

”Omani kylvän, omani mä niitän
Kaikella on tarkoitus
Elämän eessä mä tällaisena riitän
Kaikella on tarkoitus
Olkoon kaikessa minne sä kuljet
Valo olkoon sun mukana
Olkoon suojelusta siellä missä kuljet
Siipien kosketusta.”

Tämä osa laulusta on minusta kuin rukous. Laulussa toivotetaan valoa, suojelusta ja siipien kosketusta. Juuri sellaisia asioita, joita Jumala voi meille antaa.

”Mä toivon kaunista, toivon hyvää
Toivon sitä, että siipesi sinulle jää
Päiville menneille, tuleville
Meidän muistoille, vuosien kultaamille.”

Laulu kertonee rakkaudesta ja ihmisten yhdessä kokemista muistoista. Siivet voivat olla enkelin siivet tai siivet, jotka kantavat meitä ihmisiä elämässä eteenpäin.

”Omani kylvän, omani mä niitän
Kaikella on tarkoitus
Lopulta haavoja, kipujani kiitän
Kaikella on tarkoitus.”

Kivut ja erilaiset, vaikeatkin kokemukset tuovat ihmiselle tarkoituksen ja merkityksellisyyden tunteen. Siksi laulussa todetaan, että kaikella on tarkoitus.

”Soikoon sielussa
Ensimmäinen aamu kuin lintujen lauluna
Loistakoon kirkkaana
Sen minkä maailmalta poimit sun matkalla.”

Monissa ihan tavallisissakin iskelmissä usein puhutaan sielusta. Ajatus siitä, että sielussa soi musiikki kuin lintujen lauluna voisi hyvin kuvata myös ihmisen ja Jumalan välistä yhteyttä.

”Ja voisit kiitollisuudella
Rauhassa, rakkaudessa maljasi nostella
Päiville menneille, tuleville
Meidän muistoille, vuosien kultaamille.”

Laulussa puhutaan kiitollisuudesta. Siitä, miten sekä hyvät, että vaikeatkin kokemukset ovat merkityksellinen osa elämäntarinaamme.

Olette varmaan huomanneet, että olen usein saarnoissani nostanut esiin joitain ihan maallisia iskelmiä. Kuuntelen oikeastaan aina radiota, kun ajelen autoa ja iskelmämusiikki on tullut minulle tutuksi. Meillä lapsuudenkodissakin laulettiin paljon ja olen kasvanut siihen, että pohdin syvällisesti musiikkien
sanoituksia. Siksi kuuntelen mielelläni kotimaista musiikkia, joissa lyriikat ovat omalla äidinkielellä.

Mutta miksi puhun niistä täällä saarnastuolissa? Minulle on tullut monesti sellainen olo, että Jumala puhuu minulle juuri näiden laulujen kautta. Sellainen laulu, jossa lauletaan kahden ihmisen välisestä rakkaudesta voi
yhtä hyvin kertoa myös ihmisen ja Jumalan välisestä rakkaudesta. Jumalan sanan kylvö voi tulla tietoisuuteemme niin monin tavoin.

Jumalan Sanan voi vastaanottaa monella eri tavalla. Jos otamme Jeesuksen sydämeemme ja kuuntelemme Jumalan ääntä, voimme aistia Jumalan läsnäolon ihan arkisissa asioissa ja vaikkapa juuri musiikin kautta.

Lauri Tähkän laulussa sanotaan, omaani kylvän omaani mä niitän. Tämä liittyy myös sanontaan: ”Minkä kylvää sen niittää.” Päivän evankeliumi lähestyy Jumalan Sanan kylvöä kuitenkin hieman erilaisesta näkökulmasta. Päivän evankeliumissa sanotaan:
”Toinen kylvää, toinen korjaa. Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta te ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

Tämä ajatus liittyy myös Martti Lutherin ”yksin
uskosta”-periaatteeseen. Vaikka puhumme siitä, että hyvät teot tuottavat hyvää hedelmää, on uskossa myös kyse uskon lahjasta, jota emme voi lunastaa tekojen avulla. Jumala kylvää sanansa, jonka me otamme uskossa vastaan. Uskossa meidän ei tarvitse itse tehdä työtä sen eteen, että saamme korjata hyvän sadon. Uskossa saamme Jumalan sanan lahjana.

Silloin saamme korjata sadon, jonka joku muu, eli Jumala itse, on kylvänyt. Uskon perusta on siinä, että kun korjaamme sitä satoa, jonka Jumala meille antaa, kasvamme elämään Jumalan tahdon mukaan. Silloin hyvät teotkin tulevat elämäämme suoraan Jumalalta. Me ymmärrämme hyvien tekojen merkityksen – Jumalalta lahjaksi saamamme uskon kautta.

Riina Laurila,

17.2.2023