Ensi sunnuntain pyhäpäivän aiheena on elämän leipä. Päätin sitten napsaista kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja julkaista tulevan saarnani täällä blogissa, kun taas tuli yllättäen kuukauden 17. päivä ja saarnakin pitää kirjoittaa. Tässä siis tämä:
Tekstit: Joh. 6:24-35. Psalmi 84: 6-10, 13.
Tämän sunnuntain aiheena on Elämän leipä. Evankeliumi kertoo siitä, miten ihmiset odottivat Jeesukselta ihmetekoja. He sanoivat: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: `Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.´” Tähän Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista leipää antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
He sanoivat: ”Anna minulle sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.”
Elämän leipä on aiheena erittäin ajankohtainen juuri tänään. Viime torstaina oli täällä Luvialla Föliruoakka-jako. Föliruoakka-projekti tarjoaa ruoka-apua pitkäaikaistyöttömille, asunnottomille, päihdeongelmaisille sekä taloudellisesti heikossa asemassa oleville perheille. Ruokakaupat ovat lahjoittaneet Föliruoakka-projektille myymättä jäänyttä leipää ja muita elintarvikkeita. Myös täällä Luvialla sekä Eurajoella ruokapaketteja on jaettu viikoittain.
Nyt Föliruakka -ruokapaketteja jaetaan vain joka toinen viikko. Yhteisruokailu ja tapaaminen järjestetään viikoittain, mutta kotiin jaettavaksi ruokaa ei enää riitä. Syynä tähän on ylijäämäruoan radikaali väheneminen. Kaupoissa myydään vanhentumisuhkan alaiset tuotteet alennuksella iltaisin, jolloin ruokaa ei enää juurikaan jää hyväntekeväisyyteen jaettavaksi. Ajatus kaupoillakin on ollut tässä hyvä. Vähävaraiset ihmiset voivat ostaa tuotteita edullisemmin, kun he voivat tulla iltaisin ostamaan tuotteet alehintaan.
Kauppojen alennustuotteita ei kuitenkaan pystytä ohjaamaan pelkästään pienituloisille. Aletuotteita voi ostaa kaupasta kuka vaan. Aletuotteiden eli ”laputettujen” tuotteiden ostaminen onkin aiheuttanut monenlaista närää ja härdelliä. Kaupan alan ammattilainen, Emmi kertoi Me Naisten artikkelissa, että Ilta-alennukset ovat aiheuttaneet kaupoissa ruuhkapiikin. Tietyt asiakkaat ovat oppineet kauppojen alennusrytmin ja ostavat kaiken mitä löytyy alennuksesta. Moni tulee kauppaan punalapputuotteita hakemaan, mutta joutuvat lähtemään kaupasta tyhjin käsin, koska tuotteita ei enää löydy.
Kun punalapputuotteita hamstrataan, voivat kaikkein vähätuloisimmat jäädä kokonaan ilman ruokaa. Ja kun laputuksen vuoksi ruokaa ei enää riitä hyväntekeväisyyteen, on tilanne joidenkin ihmisten osalta todella vaikea.
Föliruoakka-projektin tilanne on siitä surullinen esimerkki. Ruokaa jaetaan vain joka toinen viikko, mutta ihmisten ravinnon tarve ei ole muuttunut mihinkään. Ihmisillä on edelleen nälkä.
Inflaation vuoksi ruoan hinta on noussut todella paljon. Myös muut elinkustannukset, kuten asuntolainojen korot ja sähkö ovat tällä hetkellä korkealla. Tämän vuoksi aletuotteiden tarve koskee jo hyvin montaa työssäkäyvääkin ihmistä. Yhteiskunnassamme eletään tällä hetkellä monella tapaa vaativia aikoja.
Ahdingossa herää kysymys: ”Miten Jeesuksen lupaus elämän leivästä auttaa silloin kun oikeasti on nälkä?” Me tiedämme, että taivaasta ei sada mannaa, vaikka kuinka toivoisimme. Raamatun lehdiltä saamme lukea ihmeistä ja tunnusteoista, mutta monikaan ei niitä omin silmin näe. Näin oli laita myös päivän evankeliumissa. Ihmiset penäsivät Jeesukselta ihmettä, jotta he uskoisivat Jeesukseen. Monen usko Jeesukseen oli ehdollista myös Jeesuksen aikalaisten keskuudessa. Ihmiset halusivat nähdä tunnustekoja uskoakseen, että Jeesus on Jumalan poika.
Vaikeat ajat koittelevat myös uskoamme. Kun elinolosuhteet heikkenevät ja ympärillä näkyy vain sotaa, nälkää ja kurjuutta, on vaikea tarttua kiinni ajatukseen hengellisestä leivästä ja Jumalan valtakunnasta. Uskossa on kuitenkin ensi sijassa kyse juuri siitä. Usko on jotain, jota emme voi käsin koskettaa. Sitä ei voi syödä eikä juoda. Silti se antaa meille voimaa enemmän kuin mikään maallinen ruoka tai Juoma.
Päivän psalmissa sanotaan: ”Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa.”
Hyväntekeväisyys, kuten Föliruakka-projekti kumpuaa halusta auttaa lähimmäisiä hädän keskellä. Vaikeinakin aikoina riittää silti niitä ihmisiä, jotka eivät halua antaa periksi. Ihmisiä, jotka yrittävät auttaa niitä, joilla on kaikkein vaikeinta. Nämä ihmiset saavat voimaa uskosta, Elämän leivästä. Se auttaa auttajia auttamaan. Yksikin ruokapaketti, jonka annamme toiselle hädässä, ravitsee sekä lahjan saajaa että sen antajaa.
Riina Laurila,
17.3.2023
Poweriinan blogi 