Rippikoulun jälkeen muutin Helsinkiin. Opinnot Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa alkoivat syksyllä 1989. Sitä edeltävänä kesänä kävin ystäväni Katin kanssa Inter-Raililla. Aika moniulotteinen vuosi oli elämässäni vuosi 1989.
Ensimmäinen kotini Helsingissä oli Sinebrychoffin puiston reunalla Punavuoressa. Asuin alivuokralaisena Leppiniemen perheessä. Samassa asunnossa asui äiti ja hänen lapsensa. Minulla oli huone lähellä asunnon sisäänkäyntiä. Vaikka käytännössä asuin tämän perheen kanssa, en ollut paljon tekemisissä heidän kanssaan. Enimmäkseen oleskelin omassa huoneessani tai sitten olin koulussa tai treenaamassa.
Ensimmäinen kotini Helsingissä oli vain kivenheiton päässä vanhasta oopperasta, jota nykyään kutsutaan sen vanhalla nimellä: Aleksanterin teatteri. Vanha Aleksanterin teatteri toimii nykyään vierailuteatterina, mutta se on aikaisemmin ollut Suomen Kansallisoopperan ja Suomen Kansallisbaletin vakituisessa käytössä. Vuonna 1989 teatteri oli nimeltään Suomen Kansallisooppera.
Kun muutin Helsinkiin, aloitin peruskoulun yhdeksännellä luokassa Helsingin reaalilyseossa eli Ressussa. Kotoani oli Ressuun sopiva kävelymatka. Ressussa sain uuden ystävän, Elisan. Hän oli ihan mahtava tyyppi ja piti aina minun puoliani. Ysiluokka uutena tulokkaana uudessa koulussa olisi ollut minulle paljon vaikeampaa ilman hyvää ystävää. Vaikka en nykyään enää ole yhteydessä Elisaan, olen hänelle kiitollinen ystävyydestämme ja ajattelen häntä lämmöllä.
Myös Kansallisoopperan balettikoulussa sain uusia ystäviä. Erityisen hyviä ystäviä olivat minun balettiluokallani Mirka ja Katja. Vietimme yhdessä aikaa myös tanssituntien ulkopuolella. Mirkalla oli balettiluokan paras à la seconde, eli jalan nosto sivulle. Katjan kanssa olimme luokan parhaat pyörijät. Kilpailimme pirueteissa. Suosikkipiruettejani olivat fouetté-piruetit.
Fouetté-piruetti on se temppu, jolla ballerina saa aina klassisissa baleteissa suurimmat aplodit. Tanssija pyörähtää yhdellä jalalla ympäri ja ottaa toisella jalalla vauhtia, jotta pystyy pyörähtämään monta piruettia peräkkäin. Useissa tunnetuimmissa klassisissa baleteissa on kohtaus, jossa pääsolisti-ballerina tekee 32 fouetté-piruettia. Se on sellainen temppu, johon ihan kaikki tanssijat eivät pysty.
Me Katjan kanssa laitoimme tätäkin paremmaksi. Teimme molemmat tuplamäärän fouetté-piruetteja. Katja oli tässä piirun verran parempi kuin minä. Minun ennätykseni fouetté-pirueteissa oli 60, Katjan 62. Muistelen kaiholla noita suorituksia. Nyt kun olen 52, en kyllä pyöri enää yhtäkään fouetté-piruettia.
Ensimmäinen baletinopettajani Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa oli Marianna Rumjantseva. Ensimmäinen kohtaamisemme oli jäätävä. Kun menin ensimmäiselle balettitunnille oopperan koulussa, päälläni oli lilan värinen treenipuku, vaaleanpunaiset trikoot ja vaaleanpunaiset pehmeät balettitossut. Marianna katsoi minua päästä varpaisiin ja sanoi: ”Meillä on täällä sitten tummansininen treenipuku, valkoiset trikoot ja valkoiset tossut.” Heti tunnin jälkeen säntäsin Ballerina Shop´iin etsimään oikean väristä pukua, trikoita ja tossuja. Onneksi kaupasta löytyi oikean väriset tamineet. En olisi kestänyt ajatusta, että olisin joutunut vielä toisen kerran menemään balettitunnille väärän värisissä treenikamoissa. Myöhemmin Marianna Rumjantseva osoittautui kuitenkin ihan hyväksi tyypiksi ja tykkäsin hänestä opettajana.
Riina Laurila,
17.6.2026
Balettipappi 